b-pisteen vispoisuudesta

Eka mä meinasin et oisin pannu tän kommentiks www.luutii.ma-pe.netiin, mut sit mä kelasin etten mä viitti tyhmil kysymyksilläni häiritä viisaitten keskusteluu ja päätin panna tän tänne omaan blogiin.

Ku Sanakirjasta on puhuttu ni tuli(n) vaan mieleeni et, oonks mä ainoo joka näkee Tavin SaNAkIrjaSta löytyvän b-pisteen visposuuden?

Ku b-pisteestä riistetään sen sisältämät kielelliset merkitykset (Mulle helppoo, emmä tajunnu niitä) pois, ni sen voi nähä itsellisenä visuaalisena teoksena, vispon tapasena. Eikä yhtään hullumpana sellaisena.

Sanakirja muuten ois täynnä hyvää ainesta äänirunoudekski, sen runot soi kauniin melodisesti ja ku niit voi lukee monella eri tavalla ni yhest sivust sais parhaimmillaa monta minuuttii äänirunoutta.

Ylipäätään mua ihmetyttää näis uusnykyavantgardekokeellisuus runouden arvioissa et porukka niiku käsittelee niit runoi sillee ku ne ois jotain arvotuksii jotka täytyy ratkasta. Ehkä ne onki, mut ei kai jumalaut’ runoist tarttee väkisi yrittää kaivaa ulos sitä mitä runoilija on tarkottanu tai mitä luulee runoilijan tarkottavan? Mä niiku kehitän niille iha omat merkitykseni, emmä jaksa kelailla mitä runoilija on ny tarkottanu tälläki pisteellä been perässä tai onks toi f niiku pihinää&pöhinää tai fff…(uck), vai iha pelkkä feminniini.

Mut mä oonki vaan tällänen runouden sekätyömies, emmä oo ees ylioppilas, maisterista ny puhumattakaan. Ja mä vaan ihmettelen.