Talimainen kuolemanrangaistus

Koska nämä eivät sovi tekeillä olevaan kokoelmaan enkä oikein halua heittää näitä poiskaan julkaisen nämä täällä.

Talimainen Kuolemanrangaistus (PDF:nä)

Talimainen kuolemanrangaistus (Issuu julkaisuna)

Eli 72 sivua Roo Ketvelin Kivisikiön rivien ensimmäisiin sanoihin perustuvia runoja.

Vaikka Kivisikiö on julkaistu jo 1989 näkyy Like vielä myyvän sitä. Suosittelen varauksetta, hieno kokoelma:  Tilaa Kivisikiö Likeltä.

Koska painattaminen näkyy olevan halpaa, teetän tästä painossa vihkosen, joten sen saa ihan fyysisessä muodossa hintaan 2,80€ + postikulut laittamalla sähköpostia: jouni.mt.kemppi ät gmail dot com -osoitteeseen.

Yhdelle Kakelle

Tämä pikaisesti kyhätty (Pahoittelen laatua, ei ole nyt aikaa keskittyä asiaan kunnolla) hakukone-, yhdyssana-, ja sanaluetteloruno on omistetty Yhdelle Kakelle.

Leuan oLEN TOmppelin alta
jo tutkimuks(i)enSA SEn oven
persoONANhaltIjAn lyhennekidnappaus
olet saasteiden häämö(tkö)ttänyt
jonka tilaan hän il(moi)tti
t
u
t
k
i
j
anu-rastaan
ei tehnyt taiteeseen ulkokuorta
hIMOn sitä olisi se

Eläinten…

Runoilija jälki ja ihmeelliset aluksi raivaan
     päätöksiä
melkein haparoinnin
vain vähitellen myöhemmin
          ei
runoeläimet ovat rauhallisesti
kohta lerpattava siinä yhtä
kysymys kuolleen luiden
silti syntyy päätösten
voinut kirjoittaminen tämä
kutsuessa kohtaamaan niihin
kanssa aluksi todellisuus tuoksuista
omassa ja ole
olla monta näköisesti vaan
sateet sanottavaa
kiinnostaa yksityisimmät
siinä olen hyvä
huomaamaton
eläimet kolmella se runon
ei
     en
          sen tahdon
       ja runon
kohta perustuu kokemukseen
     en
maanläheisyys mainostetaan kuin niin
ei
     ei jokainen    asti
          miten lukuisia
ja          ovat
tunnustaa eri
piilottelen puskiin antaa
pelkäänkö kysymykset kiinnostaa
versioiden vain muodonmuutoksia
suhtaudun mutta
keskustelevana välttämättömiä
minua valppaus
uusien eläimet herkimmän
jos siitä olla muista
musiikista mikä äärellä
omalla työskentely vaihtelee
oppimista päivittäisen
elää jos uutta
käsikirjoituksen outojen
vaikutti näyttely liiton
Bushin lisää assosiaatioineen maailmaan
tälläisia silloin vaiheessa
jos se muistoja keskenään
ja koppa olioita kokonaan
voi joka kirjoittajan itselleen
on suoranaisesti totta
logiikalla merkitystä
runon kun      mielikuvitukseni muistiani
näin runo ymmärtää sisäisesti ne
kaltaisia kirjoitan vaan jotta
jotta    on runousoppini minua
kuviteltuun rooliruno dilemman Monroe
eivät tavallaan täydellisesti
en runon
runon runossa Elisabet kiero
yhdistää hahmoja intiimin läsnäolo
ruumiillisuus runoissani
sekä esikoiskirjassani
me verbien uskovat itsestään toinen
välistä leikkaukset ja (suus) lanteita
vaikka en eläinten runojen
kuin ikuisesta samaan vaihtelevat
kautta koska piirteen
niin runokokoelmalla hengettömiä
jos nämä vain kansa porukassaan
kyntensä kansia runousoppiini
hän täkin    vähän yhtä maailma
jokaisella runonlukukaavoilla se olin
poetiikasta itseään nyt
välillä kasvojen se syy
ja on uskaltamisesta
kuohun suoni
luottaa mahtaileva brutaali
runoilijoiden sanaa
heidän suhteita
metamorfooseja kieli
runoissani kyllästin runokieleen
kysymysmerkeistä
kirjainten houkutella virkettä
kieli voi kopinana kuiskaus on
tai olen minulle listoista
kanteen naiseutta sulavan
jotka kirjoittamista
etsin ristiriitoja
pelkkä laiska polkuni   ei    vältän
toisten                   nykyään havaintoja
yksinomaan ja näin saa poetiikka senkin silloin huumoriin
teossa       tule usein runousoppini
mikä sanataiteellisen sääntöjä
taidetta yksittäisen runo
merkitsemättä
runo niin joka
runoja kirjoitettava Pietarissa kylpyammeessa
yhtä kirjoittaminen kohdata

Aaltoilevat aamulla aivan

aaltoilevat
aamulla aivan
aivojani ajaa ajan alku
antaa asettaa energiasolujen
enkelit haluavat hetken hiki housuuni
huomasin ilkeydestään itsestäni jarrut jolloin
jumalkoneesta kääntyvät kaikki kantaa kastelevan
käteeni katoaa kauneuden keinuva kellari
kellarista ketunkuonoja keuhkotautisen
kieleni kiljahdus kohottaa kohtia
kompuroin kuluessa kurjan
kuski kuvina
kuvitelmissani
laatikkoviiniä lapset
laulua lävitse lehdet lohka-
reiden loistelampun lopulta luontoa
maidon makaavan materiaali meressä
mieheen mielihuvitus mikäli nämä neonsilmät
niittaa noihin oikeuden olemassaolon
oli pääni pahoinvoinnin paikalta
paksun pehmeyden perhonen
poistui poskeltani saksien
samassa sateen seiniä
seison sielun
siirtymä-
riitissä
sinua
siruni
sisämeri
sormeni sukellan
sulkemaan syynsä
tappamistaan terät tiedä
tunkeutua tyttö ulos unessa
vain voin väistää väitteittesi varjoissa
varmuuden vartalosi vastaani
viimeiset villikoirat