Vastakaanonin runoilijoita SMSn mukaan

Eli Suomen murteiden sanakirjan mielipiteitä Vastakaanonin runoilijoista.

SMS on päässyt vasta 8 osaansa (konkeri – kurvottaa).

Alle on ylöspantu sanakirjamääritelmä niiltä runoilijoilta joiden nimellä artikkeli SMS:tä löytyy.

aalto s.

Asu: aalto yleensä (osaksi luult. kirj.), alto tietoja linjan Laih-Kivi-Kart-Kite-Jaak eteläpuolelta, eniten KarE-K SavE; aallo Säky Laih Kaus, allo KarL Teu Nmo.. Levikki: ei tietoja Ver. 1. [* Sign=1. *] laine; aallokko, laineet. | Aalok käövä järvel. LapTl | Kävei niin suuri alloi. KarL | on niinko lampaita vaan ne aallok ko on semmosta valkosta vahtoo ko järvi kovìl laìnehtii. Vam | Allot löi paatin kumohon. Teu | Kyllä se piäntä laivaa kallisteli kun menthin allon harjalta toisellen. Laih | Satu: kerran se (poika) siel järver rannal siit (= sitten) soitti ja silloh sielt aalloist nous hielallel likka. Iit | joka kolmanne allo peäst se pohja näkyy. Lemi | alto löi nii päi näkimii, kasvoja. Muol | ei kova aaltokaa käynt mut sillo ja tul sellane iso mönkä (= hyöky) joka oli heittää veneen kumoon. UusVl | aalto ajo siihe rannal niitä (simpukan) kuorii. ValJ | Vahinkuo tulluo ko mere altuo sp. Sak | kyl siel merel nyt on oaltuu. Kurk | pysäkkilaanille käi allot iha. Pari | ne allot lö̀i (myrskyllä) vastakkài. Kite | se om myrsky sillon kun uallot kä̀ypi. Kiih | Järven ol̕ uallol̕leen kylmännä nin siin ol̕ semmonen röykkelikkö. Ilo | Ei se ualto tuuleta nouse sp. Kont | Äske nous järvelä vua pienet allot. Sääm | sillä on sillä aallolla se oma menehensä, menonsa. Tottumatonta alkaa yökkäyttää ko ne vanahat aallot (= mainingit) käy. Him | Aallot on ko puukkonpäitä vaikkei oo tuullu ko vähän aikaa. KalJ | Ensin laineet olivat loivaharjaisia, mutta sitten siellä rupes puhkiaan aalto, alkoi tulla tyrskyjä. Ii | aalto on semmonej joka puhkiaa, làine èi puhkia. aalto puhkiaa kun se nakkaa härämpyllyä. Uta | kun kova oalto on niin sillon lyöpi laeneet yli laejan. vielä risti(oallon nostaa kun on kova tuuli. Sot | siinä iso oalto käöpi Änätissä. Kuhmo | voahtipeässä kuluki oallot. Puo | vähän aaltua käypi. Jovesa on kova aalto että heiluttaa venettä. Rov | länsituuli täs (järvessä) ottaa kaikhiin kovimman aalon. Kola | niin isòt aallot vierisik ku lehmät valkheina sielä. Tär | Kosken selä̀lä on kovàt aallot ja hontonen vesi. Vit | allot. Ven || Stää kust o siäl navetol laatteel niät aallok käy. Nak 2. [* Sign=2. *] aallon muotoisista kinoksista, heinäkarheista tms. | ku ois jeällä hankempinta allos niv vilja ryömiis kesäl samal taval. Heinäkarheita keänneteä (haravalla) sellaisii altoloihe. Lemi | Ku tuul syöp kevväelä hankija ni ne o semmoesissa allos̓sa. Juv | oaltona àina kulukoo ja ne (revontulet) mennöö yhtenä rätinänä. Pal | àivan aaltona tullee se maa. Sod 3. [* Sign=3. *] aaltomaisesta veistojäljestä: seinä on ”aalloissa” tms. | Seinä on veistetty aalloohin. Laih | Kyllä on reiruhun veistetty seinä, niin kun aalloos. Isok | Lapu | Seinät piti veistään niij jotta piiluj jälijet näkyy, om pitänyt tullas sellaashin allohisi. tuloo melekeen yhyret allot maahan asti. Nmo | Viit Kaus | Se on tuo Matti hyvä salavomies, se veistää seinän niin hyvästi aaltoihin. Viha | Pud

aki part.

vahv. yks aki ainova kert oli ku piti appii (= apua) huutaa rannast. Kall

esa n. 1.

ensimmäinen, (pelin, vuoron) aloittava; paras (etenkin lasten leikeissä). Tietoja Sat Häm, joitakin tietoja liepeiltä sekä yksittäistietoja. Rinn. eso, esu1 1, etta, etu II.1. Vrt. eka, esi I.4, eska2, esko 5.a. | kuka sai (pelattaessa kolikkonsa) likemmäks sitä teikkii (= tikkua) se oli esa. Viht | Esa olet, paras olet. Pori | esa ensin nakkaa, hällyt perähäm pakkaa (nappipelissä t. kivenheitossa) sp. Nmo | Se vasta on esa niittämiseh. KanP | Ensimmäinen esa toinen tosa. Urj | Koitettiin (ruista leikattaessa) miäs paraten kenen sarkaväki ens esa oli ja päähäm pääs. Hum | sitten kuka esaks pääsi niin se pääs sitte sit isoo joukkoo heittämää nappikuopalla. Asko | Koetetaanpa kuka meistä esa on. Sot || Kyl mä siäl hyvi voi, niinku esa taevas. Kaari | Ensimmäinen kon esa taivaasa sp. Tyrvää 2. [* Sign=2. *] vesseli, vekkuli tms. a. [* Sign=a. *] | see o aika esà, ei se miä̀stä pelk. Myn | Tottelemattomasta pojasta: Ompa se aika esa. Virr | Olet siä aika esa. Eli b. [* Sign=b. *] oudosta teosta, kolttosesta: tehdä ”esan temppuja (tepposia)”. | Älä hualikkan tehlä miteän esan temppuja. Pad | esan teppos̆sii tek jku hassahtanut poika. Kite 3. [* Sign=3. *] pienestä, vähäisestä. a. [* Sign=a. *] | Siin ̮om poeka aeka esa. Juv | Aika esa. Hir b. [* Sign=b. *] jäädä ”esan osalle” = vähille, osattomaksi. KesL pohjoisosa, Isoj. | tuut tuup pijaˀ (syömään) ˀelikkä jäät esaˀ ˀosalle. AJär | Tässä jää esan osalle jos ei pijä puoliaan. Evi 4. [* Sign=4. *] | Jos pärekattoa tehtäessä naulat menevät väleihin eivätkä osu lautoihin, sanotaan: Om menny palio nauloja esahan. Isoj | Oonhan sitä vähä essoo (= vikaa) Ievam piässä. MuuV

haapala s.
Haapala, haapana ←. Koiv
haapana s.

Anas penelope, eräs sorsan sukuinen vesilintu. Linjan Käl-Jäms-Sak pohjoispuoli sekä kulmio Pern-Somero-PyhUl-Pern, lisäksi yksittäistietoja. Rinn. haapakoskelo, haapala, haapanainen, haapanapartti, haapanasorsa, haapasorsa 1, haapatassi 2. | haapana se on simmone isoo partti, sorsa. Kis | hoapana ov vähä telekäm mallinel lintu. Maan | Hoku: hoapana, hoapana, punapeä piuu! Sum | Tyttöjä härnättiin: Hoapana punapeä, piuu. Kuhmo | Hoapanahan se kun sattu nin ammuttiin. Pal | hoapana punapeä piu sanottiin laolavan sen hoapanan. Puo | sanotahan täällä haapanaksi sitä laukkipäätä, laukkiherraksi ne sitä urosta sanoo. Sall | haapana naaras oj juuri harmaja kokònansa. Vit

helle1 n.

Yhd. kesähelle. 1. [* Sign=1. *] auringonpaahde, paahteinen sää, kuuma kesäpouta; helteinen. | kui tämmöttel hellel [!] voi semmost pittä päällään. Hin | Nii läkähryttävä hellet notta aivam mä hikuan. Sein | se ny erinomasta hellettä on kun ei ollenkaan sada. HKyr | kyll ̮olkih murhat helteht kesäl jos nyt on vuorostaan pakkasia. Iit | en tulvan kesän mänekkeä puskoa vaikk ̮olkuo kui hellettä! oli eräs ukko talvipakkasilla pyhästi luvannut. Lemi | kyllä se on ollunna mahottomat helt̆teet. Nil | jos èi kylömiäk kynttelinä èikä palelep poavalina, ni èi ooh hellettä helluntàena èik ̮ool lämpöstä keskellä kesiä sp. Joutsa | èi se tahom mennät tämmöneḛ (heinäkuinen) helleˀ ukkoseta. Uta | tämä syksy on nin vetistä sitte kun loppu ne helteet. Sot | Sinä kesänä oli pali(o helthejä. Rov | kovà helle ilmassa. hellep polttanu kasvit kulolle. Tär || kolme o kiirettä kesällä, yks o helle heinäaika, toine rukkie ruťina, kolmais kaunis kaura niitto sp. Sak | Vuottaa ku hepo hellettä kesee sp. Tohm 2. [* Sign=2. *] ironisesti t. leik. kylmästä säästä, pakkasesta; suojasäästä. | kum pakàse jälkke lämmiä tlee, ni stääki joskus heltteks ja snoota. Myn | siel ̮on kova helle, pakkanen. Hat | jos ei hellettä ot talvel nin ei ok kesälläkeä. Tammikuussa Heikin päivän aikoihin on heikin kuumiet; se om pakkaise kuumetta (silloin) pakkaise hellettä. Lemi | ku o helle helmikuus ni sìt maaliskuus maksetoa ”pakkasilla”. Sak | vòe hellettä, sano jänis pakkaisella sp. Maan | Kovasta pakkasesta leik.: kyllä siellä nyt om pakkashellettä kaohiisti. KosP 3. [* Sign=3. *] tulen paahde, tulisijan hehku. | Menen nyj jo, älä siinä persustaas paistele uuninheltees. Kuri | Kasken viertäminen oli kuumaa työtä: siinä piti ryypätäkkiv vettä tihhees̆seen semmosessa helt̆teessä. RauV | Lastaajat ovat väsyneitä, kun päivän tuolla laivoisa tuliheltehesä raataa. Him | siin ̮oli (tulipalossa) semmoneḛ helle, ettei siihen kärsinym mennäl likellekkää. lämpenee se (vilustunutkin) ihiminen uuniḭ helteessä, siinähäm pàistuu juusto ja kal̆lai, kalakin. Uta 4. [* Sign=4. *] matalassa vedessä päivää paistattelevista kaloista: olla ”helteellä”, ”helteessä”, mennä ”helteelle”. Vrt. hellekala. | Säynäi mene helttel. Raum | Kalà ovàh helttel. PyhM 5. [* Sign=5. *] (liiallisesta kuumuudesta johtuvasta) olon tukaluudesta, ahdingosta, kiireestä tms. a. [* Sign=a. *] kuumuuden tunteesta: hikinen olo, hiki, lämmin. Tietoja KarP, Sot RisJ. | Riihessä olijoilla oli helle piässä, ”hiki hatussa”. Kite | mèillen tul̕ kumpaisellennik kova helleˀ ˀeto työssä. Kiih | Juokse heltiikses astik. Ilo | yritti helteem (= lämpimän) pakata kiireisessä työssä. Sot | sittä (kesähelteen veltostamana) se (laiska emäntä) paeskaotuu sitä sam̆moa kuumettaaj (= kuumuuttaan) ja hellettääl laeskusissaam makkoamaa~. RisJ b. [* Sign=b. *] ironisesti t. leik. vilusta: ”jäniksen helle”, ”mustilaisen helle”. Tietoja KarP. | kuj jo rupes̓ hamp̆paat lòuk̆kuu lyöm̆mään kylymän tàutta, sanovat tòiset: jopas sullen tul̕ mustil̆làiseh hellek. Kiih | Etkö paleltunut: Eikö jo ruvenna jäniksen hellettä pakkoomaan? Nmes c. [* Sign=c. *] olla ”helteessä” = pulassa, hädässä, kiipelissä. | Kyl täsäki helttes o, ko kaik saada klaarattu, selvitetyksi. Raum | Mää joutusi heltees sen hevosen kans kun hevonen pelästyi autoa. Kiika | Kyl siin oli monta kertaa heltees, kun oli suur karja, ja pal väkee ruakittava. Sam | Oli siin yks poikanulikka heltees kun yritti ehtiä sitoa rukiin lyhteiksi sitä mukaa kuin leikkuu eteni. Eli | siin onki aika helties jos joutuu soutamaan pitkän matkan kovaan vastatuuleen. Lemi | siithä niist ̮o helties jos joutuu pienillä karstoilla karstaamaan enemmän villoja. Sak | minä oliḭ sen kaa̰s vasta helteessä, työssä ja vaivassa. Niv d. [* Sign=d. *] kiire, touhu, hoppu. Joitakin tietoja PohE SatP. | On sellaanen hellet ollut tuon työn kans koko päivän, niij jottei oo joutanus syömähänkää. Kuri | ei mulla täsä ny erinomasta hellettä o ja joudan palvelemaan. HKyr || Kiireiselle: Oha siinä nyt helle hännässäis. RanS e. [* Sign=e. *] muuta. | Siäl ̮oli sellaane hellet, ”rähinä, melu, meteli”. AHär | Hyvästeltäessä: Hellurei, hellettä reisille! Ilm | jollenka òekeen kova hellet (= kiihko) tulloo, niin ne sannoo, että sill ̮on nàeminen männä iham peähä. Kong

helle2 n. 1.

ystävällinen, lempeä; antelias, armelias. Vrt. hellä1 4. | Isännän tehtyä jonkin työn huonosti: ollakka tuo (työ) tòisen tekona, èi mahtas̓ (isäntä) hellek ollak. Kauppiaan tultua puhujan tilalle palvelemaan asiakkaita: òisin nuihen kansak helleˀ ˀolluk, van kun itej (kauppias) jòutu kun sok̆kaan, parahiksi. Kiih | Hepo helle varsoosa, vanha akka poikoosa sp. Ker | Jos olet liian armelias, joudut aina itse kärsimään: helle tapa huorraks saattà sp. mustlaine sannò: eihä̀ hellekä̀ henkè anna, eihän anteliaskaan voi antaa, jos ei ole varoja. Kall 2. [* Sign=2. *] ”ei ole helle mennä (tms.)” = ei ole hyvä mennä (tms.), ei ole menemistä (tms.). | Mutta ei tievviereenkeäˀ olluh hellem männä kun Kuhmoisten ensimmäinen auto oli tulossa. Kuhmoi | Ee niille olluh helle tehäp pahoa kennenkeä. Jäms | Jos ei ole kutsuttu häihin t. muihin pitoihin, voidaan sanoa: Pallaa se sauna meilläki, ei o helle tulla nauloja kerräämää. Keu 3. [* Sign=3. *] | Munuaisvika aikaa päällä rupi antaa hiaman hellet, alkoi hiukan hellittää. Viht 4. [* Sign=4. *] pienistä, ohuista kappaleista tms. | Kun suolet vedellään läpi käsien siit ne rasvaheltiet (= suolia ympäröivät rasvakelmut) erkenyöt pois. Lemi | Lumen helteet, höytäleet. Joh | Nuotalla ku sua säre helteitä (= pieniä särkiä; vrt. hellekala) ja kuoree helteitä. KanN | tiktaali (= pohjaan toisesta päästään ankkuroitu tukkiketjun uloin tukki) taas om pölkkyhoijossa pummin (= tukkipuomin) alla, ja heltheilä (= rautakoukuilla) kiini (päästään toisen tukin päähän) isketty. Vit

joen|suu s.

joen ja suuremman vesialueen yhtymäkohta (joko joen lähtö- t. laskupaikka). | tual joensuussa kun ̮ol lahnannousu (kutuaikana) niin ne pökki jalkoh kun niitä oli niin paljon. Kymi | Kun alko se joesuu sullaa niin silloin laskettiin rysiä veteen. Muol | taasko ne ̮uvvat tukkineet jojensuun kokonaam (uitto) puilla. Uta

juhana s.

Juhanan (= Juhanan päivän l. kesäkuun 24. päivän) aikanen pouta Erki aikane saje, ne, ne salvoa (= jyvälaaria) kasvattaat sp. HeiJ | jänis Jussi, mies Juhana sp. Kiih

jäntti1 n. 1.

jäntevyys, voima, tarmo, puhti. Joitakin tietoja PohE. Vrt. hentta. | eij̆j ̮oom mitääj jänttiä suanis eikä jäsenis. sen käsist on aivaj jäntti pois. AHär | kun olis ollut terves, mutta kun ei tuuj jänttiä (= voimaa) ollenkaa. Pikkulapsia on aina joskus seisotettava, vaikka eivät osaakaan pysyä vielä jaloillaan, sillä paremmin tuloo vaij jänttiä, jäntevyyttä. Nmo 2. [* Sign=2. *] tukeva, jäntevä. | nämä (lihakset) on niin jäökät ja jäntit. Kaj | Pukkisängyssä oli oikein semmonej jäntti puu siinä ristikkoiv välisä. Rov 3. [* Sign=3. *] | Se nainen haki itse lehmät markkinoilta jalan, vanhanaikaiset ihmiset oli niij jänttiä (= tarmokkaita), ne käveli pitkiä matkoja. VesL

jäntti2 a., adv. → jämtti

jämtti a., adv.

Asu: jemp(t)ti eniten tietoja HämK Kym KarE, vähemmän KarK-P Sav, lisäksi yksittäistietoja, jem(t)ti joitakin tietoja VarE HämK Kym Kar Sav, lisäksi yksittäistietoja, jentti tietoja Kar Sav KesP-E Ink, lisäksi yksittäistietoja, jämp(t)ti tietoja Var Sat Poh HämP-E Kar Sav Kai, lisäksi yksittäistietoja, jäm(t)ti Var Sat PohE Häm, joitakin tietoja Kym Kar Kes PohK-P, lisäksi yksittäistietoja, jäntti eniten tietoja Poh HämP KesL, joitakin tietoja Sat Kar SavP KesP-E PerP, lisäksi yksittäistietoja, jömt Pern.. Levikki: ei tietoja Ver, niukasti tietoja Kai PerP LänP Ink, muualta runsaasti t. melko runsaasti. 1. [* Sign=1. *] säntillinen, luotettava, sanansa pitävä, järjestystä vaativa ja sitä noudattava, järjestyksessä oleva, kurinalainen. | kylläs see heòsen kans menn ̮uskala, se o nii jämt ja tasàne. Myn | se (käsin viskaus) ol semmost jɛmtti tyät kans. Sau | Kyl nii jämt huushol ol et jos johòskin kiälletty vaan kajòs niin kyl kovìm plätätti (= lyötiin) lapsia. Kis | Kyl se Tilta on nii jämtti ihminen, et kyl se haltuu saa talos uskoo. Num | On niij jämttin näkönem miäs päältä kattoin. Somero | siittä mää pirìn (itseni) niij jämpttinä ettem mää ryypän̆nym (matkalla) muukko pikkasej juur että rohkeempi olìn. Vam | Töiden suhteen isäntä vaati jämptim meininkin, järjestyksen. Pom | miähem puhet sais ollaj jänttiä, jott ̮ei se mitää huteraa ja hulijua oo. Nmo | kyllä joka miähev vesossa (= lapsissa) aina virhettä o, ei ne nij jämttiä ol lapset. Hat | jemtti mies eikä hoto (= huolimaton) tekemää niiko Jussi. Iit | jemtti ol̕ sanast̆taan hämäläinen naapuri. Kite | Sej jämtimpee miestä taejja ollakkaa. Nil | se oliki jämptiä että sitä piti mennäk kirkkoho joka joulu. Him 2. [* Sign=2. *] (kooltaan, mitaltaan, määrältään tms.) sopiva, passeli, (ehdottoman) oikea; ”jämtti raha” = tasaraha, ”jämtti kilo” = täysi kilo, tms. | snuul osàski ol juur jämt rahà. Myn | Ei näis saappais ol mittä vikka, ne ova yhre sukan kans juur jämti. Vehma | Tää tappi oj jämpti, ei vuara yhtää. Sam | On niin jemtti kun nakutettu sp. mää ihmetelly olem mitä se (ruumisarkku) niij jemptim mittaine täytyi olla. Viht | se oj jämtti niinko juutalaìsen synti ko tapò toìsej ja tekì toìsen sp. Pöy | Maìto täỳtyy aìna viärä niij jämtillä aìkaa meijeriin. Loi | Katrillissa täyty ollaj jämptip parit, tasaparit. Pom | se o hyvij jämtti käymähän tua kello. Nmo | Sit ̮ei saanul liikaa olla, sitä jalakapaulaa (= verkon ala-ainaa), eikä taah liika vähä, se piti olla ihaj jämptiä sitte. Park | Jämpti ku annakan (= almanakan) hinta sp. Suoni | Jäntti kun Reetan pimppi sp. Virr | se oj jämtti kur ryssän kopeekka sp. Hat | Tasan jämttit lantit ja sika on mun sano Pentti. For | ei ennen ̮ollu niij jämttii pukeutumisen suhteen. Myr | jämtit ruoka(ajat siell (keisarin talossa) on. Iit | Maamerkit pit olla ihaj jemptiä ettei verkot olis hävinny. Luu | tasattii aina (seinähirsien päät), piti olla jemptit. VirL | Se on akkuraat (= täsmällisesti) jentti mitta. Kive | se (puupuntari) ol̕ jentti. Juv | Sehän on iha jempti mitta, justiisa tasan yks kilo. Son | viipy jämtin tunnin. Rov 3. [* Sign=3. *] ryhmään 2 liittyvästi vahvistavana, tarkentavana, täsmentävänä: aivan, täysin, täsmälleen, tarkalleen, juuri. Eniten tietoja VarP-E, joitakin tietoja VarY Sat Poh Häm Kar, lisäksi yksittäistietoja. | se (järvi ukkossateella) ol jämt ihà must. Hin | ko mnää sanò, nii see oo jämtti nii. PyhR | semmost se on täsä̀ mailmas ja Naantalis o jämt samàlaist. ja mukulit ̮oli takaree jämtti täyn. PyhM | Onk su niin kova vilu, et su ihosikki oo jämt kanalihal? Kus | Poik pussas flikka jämt taukkomat. Pertt | Talo oli simmone vanha rytìskɛ jɛmt niin ku vanha riih. Sau | viikko jämt, tasan viikko. Ang | Se kipu rupes henel jo ohitte menemä ja hää friskaus jömt. vanha aikka ni jemt (= ihan aina) ol vaa mää ja sää puhetapana. Pern | se (koti) olì jämpti kilòmetrim pääs. Nak | juur jämtti! Tamm | Se oj jämtti kaks viikkua. Lam | Kellot tulie jo jemtti kuus. Nas | Kylhä mie melkee jempti tulliin tänne rantaa. Lava | Siin ̮oj jämtti viis kilua. Kaus 4. [* Sign=4. *] tiukka, kiristävä, lujasti kiinni oleva, ahdas; täpärä. | Se poraläpi o liia jämt, ei se tap sihe millä mahr. Pertt | sièl (kievarissa) ol nii suur holpenkki (= sängyksi levitettävä pöytä) et sii mahtus, mahtus kuus ihmist nukkuma, ku oìkke jämtti (= tiukkaa) tekì. Sau | Tulvan aikana joen ylittävät portaat olivat miltei veden peitossa: Olì jämttillä (= tipalla, tarkalla) jo noi portaat että pääsin tulèmaa. Loi | Toi ovi tul nyv vähä liika jempti, jos se märil ilmol turpoaa. Hol || se (jää) kesti (hevosen) kans (= myös) mut kyl se jämtti (= juuri ja juuri) ol. Rym | Kyl tää (kangas) on nii knaftist leikattu et juur jemt ja net (= juuri ja juuri) täst lapsel koltti tule. Pern 5. [* Sign=5. *] se on ”jämtti” tms. = varma, tosi, selvä. | se on jämt ko järve jää sp. Hin | Tuulastaessa lyötiin piikit sitten ni se oli aina jäntti sittek kun vaan siähen (kalaan) osu. Kark | Kun saappaan koroolla sem (käärmeen kuoliaaksi) painan ni se oj jämpti. Urj | se om melekeej jäntti mitä sääennustuksissa sanotaan. SiikJ 6. [* Sign=6. *] | Mutta Iluksell ̮ov viälä kuule ihaj jämtti (= oikea) luhti siinä pihassa. Lempä | Ja sitten kun sen ensimmäisem päivän ̮oli niittäneet ne oli hyvij jemptii (= väsyneitä, uupuneita) poikii, kun ne tuli sitte. Asko | vaekka liekkö nuo niij jenttijä (= kunnollista) kahvija oppinna juom̆maa? Nil | Se on koneppuinnissa olo niij jänttiä (= tarkkuutta, herpaantumattomuutta vaativaa) hommaa, siineijjoo aekaa levähellä. HaaV

järven|tausta s.

Järventaustan kylät. KanA

kai1

adv. Asu: kai vähän t. ei lainkaan tietoja Kai PerP LänP, muualta runsaasti t. melko runsaasti, kaix eniten tietoja alueilta SatE-P Poh HämP, KesE länsiosa, KesL, kain Hin Kih Lavi Haus Jäp Jäms, kais joitakin tietoja SatP, PunL Oriv, kait eniten tietoja KarP SavP PohK-P Kai PerP, vähemmän PohE HämK KarE-K SavE Kes LänP, lisäksi yksittäistietoja, kaite(x) eniten tietoja alueilta SavP pohjoisosa, Kai, joitakin tietoja KarP KesP PohK-P, kaiten Sääm Mik Sot, kaiti RisJ Rov; kaa (konneksiossa ei kaa) SatP pohjoisosa, käät (konneksiossa kyllä käät) Muh.. Levikki: ei tietoja Ver. Ryhmien rajat liukuvia. Vrt. kaikelleen, kaiken 2, kaiketi, kaikite 1. 1. [* Sign=1. *] myönt. yhteydessä ilmaisemassa mahdollisuutta, arvelua, oletusta t. odotusta, toivomusta: ehkä, luultavasti, arvatenkin, varmaankin, toivottavasti tms.; kielt. yhteydessä ilmaisemassa epäilystä: tuskin, tokkopa, varmaankaan, suinkaan tms. | Hän on nelì vuat kain käyn koulua. Hin | Saunankiukaasta tulì jo niin karvasta löỳlyä, siä̀ on kaij jo kuulemakivèp (= kiukaan sisuskivet) palànuv vallan soròks, rapautuneet. Vam | Ekkaas isosta mäjestä kumminkoo arvannul laskee? Ika | Kais jo kylväny oot? Lavi | parmak kai pahempia oli kum muuk kärpäset. Urj | siältä (kaupungista) niitä (kauppa-apulaisia) paremmin kai saaki. Sääk | Minä olin siinä viiren tai kuuren, minä olin kaik kuurev vanha kun parantaja pysäytti veren. Hat | ei kukaan kai on nähny, sus̓ia enempi ku karhujakan. Pad | Kaihan työkin tuletten? Hol | se alkoa kai jo vähä ollas sukskel huono? Lemi | Annat sie kai miul tupaka. Kauk | Kait se nyt jo tänä päivänä tulloo, oun outtanna jo monta päivee. Joe | On kaet sinne hyvinnii puol̕kymmentä kilometriä. SuonJ | Kyllä ne otti siihen (kaskeamiseen) kasakòeta (= apuväkeä) ja enin kàet ne talakòella tekivät. Siil | nyt se om piässynnä kàetek kev̆väällä ripille. Nil | kyllähän ne tiällä̀ek kàeteˀ ˀon tuulastanna. PieV | niitähän on kaen kolomekkil lammia siinä likettäe. Jäms | Kaet työ poekkeetto niitä vanhojaki kahtomaan. Toi | lyönti kais siittä (kellosta) om mennys sekasi. Him | silti kai ne lehemäkki pysy ennen niin tervennä koska söivät kesäisin paljon sieniä. KalJ | itku kais se pääsi siltäki Santerilta (sotavangilta) ku piti lähtiä takaisin Venäjälle. OulS | aamullahan se jo lähti, kohta kàetes se sieltä tul̆lee. Uta | ihmisyyteen kaet siellä (koulussa) neuvotaan ja opetettaan. Sot | sillä kaet se laella (= sillä lailla kai se) kuulostaa olovan. vanaha tarina semmonen, kaeti lystim peältä. RisJ | Marjetta kait sitä sillon opetti. Rov | Sitä̀ samaa Hietalahtea se (Kilpilahti) kait ̮on. Muon 2. [* Sign=2. *] huudahdusta, vastaväitettä, toteamusta tms. vahvistamassa. | eì kais sitä̀ (kananhoitoa) kukkaa hävìöksens mahrat tehrä, tuskinpa sitä kukaan tappiokseen harrastaisi. Vam | ei kait teittiä sinne olluk käskettykä! Loi | Kais sev verran ny ittekkin tiät, ettei kaikkia tartte kysellä! Hui | Kovaa leipää oli vaikea syödä sellaisenaan, ja siksi täyty kai sitä (leipää) monellek̆kik kappaleellet tällätä! Pom | Eikaa lehmä sarvistaan lypsä! Park | kaik kissa kynnet saa kum puuhum mennät tahtoo sp. HKyr | Kait täst nyt on lählettävä ku talon väki näkyy maate hankkivan. KosHl | Sanoi, että kai sie jo nyt usot, jot häne hevosee juoksoo kovemmi! UusVl | en kàetem minä läher ruista lèikkoom̆maa! Maan | ei kàet se (paholainen) joka kertoo siihenkääj jouvak, ehdi. Siil | ennen kai minä tupani hävitän kö riihe! Him | on kàet niitä mèillä pottuja muillekkiˀ antaa, èi kàet siin ̮oom muuta kul lähetään kellariin. Uta | kylymääm mehtään kaet myö tehtiin (mies) vaenoan kansa mökki. Kaj | oon kàet minä kutonnàej ja kehrännykki! Puo 3. [* Sign=3. *] arvelevaa myönnytystä ilmaisemassa. | Pidätkö kahvista? – tykkän kai, toki, enköhän. Hin | En tullut Mantaa koskaan tuntemaan. – niij jopa kai nii, etpä tietenkään, etpä varmaankaan. Viht | Kai se sit sillai o ko sää sanot. Pori | kais se lika lähti kun pyykkiä oikein hangattiin. Oriv | Kaim minä sen sitte otan, sano Roismam poika vihillä sp. Luo 4. [* Sign=4. *] ryhmiin 1–3 liittyvää kiteytynyttä käyttöä. a. [* Sign=a. *] ”kyllä kai”. | valìttiva (kerjäläiset) et kovàst kylmä oli ja kyl kai se kylmä sitt ̮olìki. Kiuk | kyl kaim mää viä̀lä mensin ko mää näkèvä olsiv veljem plikkaakik kattomaa. Vam | kyllä kais sillä (Amerikkaan muuttaneella) rahaa oli kun se kerran sinnej joukkoonensap pääs. Nmo | paha kum mie oliv väsyksis, kum mie tulim pyykilt. – kyl kai olitkii! Iit | Kyllä kaitek se mies velekasa maksaa kun rahoo soapi enemmältä. Nmes | Kyllä kaete sitä semmostaa (ajorekeä) tarvihtees van eejoo rahhoo ostoo. Son | kum minä lapsena olin niin, kyllä kai, sitä seisaviltaan sai syyvä. Keu | Kylläkäät sen saa ottaa. Muh | ennen kum minnä̀eˀ olin nuottamiehenä nì sitähäs (kuoretta) soat̆tiij ja kyllä kàes se kaluksi kä̀öpä kala on, on kunnollinen kala. Kuhmo || Kyllä kai (= kattia kanssa!), em minä nih hullu ole että vieraana ihmisenä sekaantuisin toisten asioihin. KorL b. [* Sign=b. *] ”kai maar”. Tietoja VarP-U-Y SatE-P HämP-E, Isoj Jäms KosP Keu. | Kai mar se nii sit on. Rym | Kaim màr sitä lähretään saùnaa, kyl kais se (edellinen kävijä) jo pois siä̀ltä tullee. Loi | Kai mar soot (= sinä olet) meilläki käyny. Isoj | Kaim mar minäkin sinne juur kerkiän, kon lähren vaan. Kiiko | Kaimar lähenki! KosP c. [* Sign=c. *] ”kaipa”. | Kaippa sitä aina kylläänki karrais miälellänsäkki, ko pääsis ja kerkeis. Mou | Kaippamar se myrsky siittä saretta hiaroo, enteilee sateen tuloa. Tyrvää | Kaippahan tulievat kotia, kun aikans ovat. Lam | Kaitpa se tulloo meilläi käymään kun kerran tiälläpäin on. TuuN | Kaeppa sitte muistat ne kaekki tuomiset kaopasta. Ään | Kaippa se tosi on! Kaus | Kaippa se jostaki löytyy. Karunki d. [* Sign=d. *] ”totta kai” = tietenkin, tietysti. | No totta kai se (käärme) peljättää sitten ihmistä! Somero | ja ko hänèl̆lä aìkaa on ni tottakaìs sitä̀ jottai huvìa hakkee. Vam | Tot kai mnä sin mene! Ahl | Minä meen maata, totta kai sinäkit tuut? Avus | tehtiin semmosta (vilppiä karttupelissä) kans, totta kai! Urj | Tottai kai Kaisa tietiä senki! Kauk | totta kàem myö männää! Kong | Totta kait teän sinnep pittää ny lähtiä! Kemi e. [* Sign=e. *] ”niin kai”. | Niin kai si, sano (punka) laitumelainen sp. PunL | niin kai se oli. Kymi | Ruoasta oli joskus puutetta: ja niin kais se mahto ollam muillaki ihimisillä siiheḛ aikaa. Kui | niin kaet se minusta kuvastaa, siltä asia minusta näyttää. Pud f. [* Sign=f. *] ”jopa(s) kai”. | Jopas kai tälläänen vanha ihiminen enää paliua jaksaa hömpöötellä! Kuri | jopa kaet kuullakkis se on kaoheeta mitä punaiset ovat tehneet Etelä-Suomessa. Sot g. [* Sign=g. *] | vissiin kai se meinaa ostaat talon kun kävelie kattelemas. Hol | arvon kàit, kuitenkin. Kiih 5. [* Sign=5. *] | Ee kaetekkaa (= ainakaan) meillä oo vielä kukkaa semmosta nähnynnä. Nil

kai2 interj. Hokua: kai kai vikkaa vakkaa onterstokkaa mokkaa, eerom perom puurum puks. Kymi | kana pannoo kàe kàe kàe, se kàekattaa. Juv

kai pron. → kaikki

kari s.,

interj. Tietoja VarP-Y SatE-P HämP-E Kym PohK-P, Viht Ulv Mul Kemi Tervola Rov Karunki. 1. [* Sign=1. *] lampaan- (t. karitsan)kutsusanana. | Kari, kari, piika, kari, kari, piika! Ylän | kari piikani kari piikani. HKyr | Kari kariain, kari kariain, kari kari kari kari! Anj 2. [* Sign=2. *] hellittelysanana: karitsa, lammas. Etenkin laps. | Tus kattoon meilän pikku karia! Ika | Meirän lampaalle tuli kaks pikkukaria. Lop | Ainahan sit täytyy lapsel opettaa kuinka sanoo hepat (= hevoset) ja ammut (= lehmät) ja kuinka sanoo kari ja kuinka posso, porsas. Pyht 3. [* Sign=3. *] | Lapselle lämpimäiseksi annettavasta kokoon puserretusta juustomassasta, juustopallukasta: Kari. Loi

kari2 s.

1. [* Sign=1. *] (kuolevan) korina, koriseminen. Us.: ”kuoleman kari”. Joitakin tietoja Sat Häm Kym SavE Kes Kes Ver, Nou Pöy Kuort Kall. | kyl se (sairas) piàj jo loppuu (= kuolee) sill ̮oj jo kuàleman karì rinnasa. Vam | kari käy rinnasa. HKyr | sill ̮on kurkus jo kuoleman kari. Lapinj | kun se kar̓ kulkoo ylös ja alas. Ver | kuollon kari jo käyp rintois. Kall || on karì (= kipu) rinnasanin. Pöy | Torasta: ne hammaskar̆̓ii vet̆täät, riitelevät. Kiih 2. [* Sign=2. *] (reen) jarru; laahaamalla jarruttamisesta, luiston pidättelemisestä, vastaan karraamisesta: ”pitää karia”, ”laskea karin kanssa” tms. Tietoja SavP, KanN. Vrt. karru1 1. | Karin kanssa (= suksisauvat haarojen välissä) laskit ja särit lavut, ladut. En uskaltant karitta laskee. Piä sauvvolla karia. KanN | Persekarissa laskee mäkeä. Maan | siinä (reen jalakseen kiinnitetyssä vitsaspannassa) se on semmonen kari (= jarru) jotta s ̮èi annak kuorman tulla. Nil | kyllä sen karilla tuonnii mäen laskoo, ettei kun sujahtaa. Son || Sahan hammas on karisa (= vinossa), silloin kun se ei ole muiden hampaiden kanssa samassa linjassa. Rants 3. [* Sign=3. *] us. mon.: (heinän) karike, kariste. | Vla SavT | Kuormasta varisseet karit piteä käymä haravoimas pois. Lemi | Karin kerrääjät. Jaak | Talvisaikaan ulkona oleskelevat pukit söivät heinänkaria mitä nyt tippu vähä heinäkuormasta hangelle. Keu 4. [* Sign=4. *] tähde, jäännös. | Meil ol oikee nälkä, kun myö pöytää istuttii nii vähän ajan päästä ei ollu ku karit jälellä. Jäihä niitä jyvijä vähäse kariks. MänH | Ei siellä raotatientöessä pal̕jon karia jiä. KanN 5. [* Sign=5. *] tarvetta varten tarkoitettu vara, varasto, säilö, reservi. | Teen nyp puolaa kar̆riin nim paljonn ̮että piisaa huomisekskin. PunL | Kyllä mulla oli niitä töitä aina vähän karissaki, ei mulla ollut tyämpuutetta. Kyl 6. [* Sign=6. *] karsta, karsi. | Ennen piti suolatak kesäksi niin kovaa jotta paistaas tuli lihoohiv vahava suolankari. Kuri | tänne (kahvipannun reunoihin) tulloo se musta kari ko kahvi seisoo. Sokeri oli palanut kiinni uunipelteihin: semmone paksu kari niiko meil saaottii sokurkari. UusVl 7. [* Sign=7. *] | myllyn kar̓ (= karistin), sen pit olla kuiva, sen pit tanhata ja hyppiä. Ver

kari

1 s. Yhd. etu-, kivi-, ranta-, sala-, santa-, selkäkari. 1. [* Sign=1. *] lähelle veden pintaa t. pinnan yläpuolelle kohoava somerikko, kivikko, paasi tms., riutta, särkkä, matalikko; luoto, saari. Us.: ”ajaa (mennä tms.) karille”. Osaksi luult. kirj. Ei tietoja Ver Ink. Vrt. kalla1 2, karta1. | Me ajettin karìl nii et hurat vaa. Piik | Täyty (sumulla) kuulustel (= kuunnella) kaik kana huurot ettei seilannu karilla. Pori | Lampaat vauhkoonduu ko ne o suve karis niättei niit saa millää kii syksyl. Ahl | Eräs isäntä oli (kirkkoveneen) perässä ja laski karillen Kirkkoselällä, sev vennee. KuoV | venem männöö karile. Juv | siellähän (järven pohjassa) on semmosia kivikö̀itä ja karilòita niin, ettei joka paikka sopinut apajaksi. KosP | Asuttiin saaren kalamajassa: oltihin karisa. Loht | net (lampaat) tiesiki että heitä souvetahan karihi kesälaitumelle. siihen aikahan niitettihin nuok karit. Him | sitä käytiin niisä karesa viarastelemasa. Hai | Sitte palijo suolattii~ (kalaa) sinneˀ ˀulukokarreihin. Ii | myö nähtiin se, Lummenniemen nenässä karilla istu karhu. Sot | kariinhan se matikka kutoo, ja sitähän tuolla, rysillä pyyvetään karista. SuoS | tuossakin karìssa eilen seiso rauma (= kuohupäinen aalto) kokò päivän. Vit 2. [* Sign=2. *] ryhmään 1 liittyvää käyttöä. a. [* Sign=a. *] epäonnistumisesta: ”ajaa karille” tms. | siinähän ̮on ̮ensin kattomista (aviopuolison valinnassa) ettei aja ittiään karille. VirL | Mies oli saanut tippurin: sittähän se ajo karilleˀ ˀihtesäk. Kiih | Naimattoman naisen raskaudesta kiert.: Karille ajanut. Kuhmo | Karille se meni koko puun ajohomma tukki tien. Kitt b. [* Sign=b. *] | kyl mar sem (palstan) pelloks sais kaikki muttei se mettäkän niin karìks (= haitaksi) oo. Vam | Ei ensimmäiseen kariin autal lannistua sp. Suoni 3. [* Sign=3. *] (maan pintakerroksen alla oleva) kova, tiivis, kivinen, somerikkoinen maa; pellossa oleva (viljelemättä jätetty) kivikkoinen kohta. Paikoin Var Sat PohE-P HämP Kym PerP LänP, joitakin tietoja liepeiltä sekä yksittäistietoja. | se on kamàla huàno maat ku o valla santkarì alt. Myn | Loi sannam pois kari astik. Pertt | Ei tommoses kruavis (= karkeassa) karis ränttää (= kannata) mitääv viljellä. Sam | Toi sarka on semmosta karia että vältti (= aura) karisee ja kolahtelee siinä kivestä kiveen. HKyr | Karivainijoks stä vaan on sanottu kus siinä on keskellä toi kari. Tei | Noim metrim pääs oli kova kari, mei kaivettii vaa sihe asti ja hyvi se (perustus) om pitänny. NurJ | Kaivoa kaivettaessa pohjast tul sellai kari eteh ku kaivovat, ettei saannup poikki ku hakul. Iit | se männöö kuivaks kariks jos niittyä raivatessa kaadetaan kaikki puut. Juuk | Nehhiip pellot siin ̮on toas̓ huonot – – ihan semmos̓ta kar̓ija voan. Nil | Perustusta tehtäessä tul̕ niin kova kari (= kivikko) ennenkö kallijo tul̕. Luh | Peltoa ei saak kovin syästä kyntääkhän, sielä on kari. Rov | Kyllä siihen ov vaan hyä rakentaa, siinähä on kari. YTor 4. [* Sign=4. *] ryhmään 3 liittyvästi koskipaikasta, virrassa olevasta kivikkokohdasta tms. Joitakin tietoja SatE KarP PohK, lisäksi yksittäistietoja. | Mennääs ottamaan Haistin sillan karilta kivennualiaisia. Koke | Joen someropohjasta: Monasti minnoom Märsyn karija syventäny. Viha | se (joki) on niin matala suusta ja kulkuu yli karin. Jyy || Kymijoen Karinreiän sulettua sai laskea karjan ulos kuuden viikon päästä: kuus karist karjam muanaan sp. Sip 5. [* Sign=5. *] sora. SatE-L, SatP eteläosa, PohK-P Kai LänP, joitakin tietoja liepeiltä sekä yksittäistietoja. | ko tohòl lois syrjään ojàn ni siittä tulìs hyvvää karìa tähä̀n tiäl̆len niim paljo ko se tarttiski. Vam | siäll ̮olì (riihen kiukaan ja seinän välissä) karìa seinäv viarust ̮ettei valù (= tuli) päässy menemää. Kauv | Ei os santaa, mutta semmosta liatosekasta (= hiesupitoista) karia siinä mäjesä on. Mou | minäki oon olluk karin ajosa Kalajoelta tuonne Alavieskan tielle. KalJ | karriim myötääsäk käöpi reenjalas. Sot | Moalinnun kum pitää karie soahak kivispiiraasa – – . SuoS | siihen (lattiaan) ei jää harmajaa ko pessee karila. Rov | ne on semmoset läiskät (= kutukuopat) se (lohi) tekkee hiehnoon karhii pyrstöllään. Kevätkelillä sora ottaa jalaksiin: Kari rupeaa. Kola || Löylyä lyötäessä: antaa karim (= saunan kiukaan) marista! Uta | Pikkukivistä: karì panhaan kiukhaam päälle, net julmat ei särỳ milhään. Tär 6. [* Sign=6. *] Vrt. karinkaukalo. | Simpukasta: tääl (avatussa simpukankuoressa) on karì sisällä. Pöy

karri1 n.

Asu myös skarri.. 1. [* Sign=1. *] Cirsium, ohdake. Joitakin tietoja SatL-P PohE. Vrt. karriainen 1. | Skarri. Ahl | karrii toinem puali (heinän) joukos, tappaa karjan. MerK | Kyllä tuan rukihin sejas on karria. Kuort | Taikaa: Ko karria kasvo vainiolla nim mentiin niitä jouluyänä niitteev vikatteella. KanP 2. [* Sign=2. *] (paksusta, pörröisestä) tukasta. Joitakin tietoja VarU-Y SatP Häm Kym KesP. Rinn. karra1 2, karro, karru1 2. Vrt. harri2 1. | Kamppa karris kans! Somero | Aika karri on sen tukka. Ruov | Uhkaus: Taikka mä käyn karriis kii! Oriv | Maltas kun miä hairasen karristas, tartun tukkaasi. Kymi 3. [* Sign=3. *] jstak karkeasta, jäykästä, harottavasta kappaleesta; vastahakoisesta, äreästä tms. olennosta. | Onks tei pellavat pehmiöi vai latvakarriloi, karkeita. PyhVl | Nyt tässä om mèillä vuan tuo, mummonkarri vua, mummoraiska. Lep | kiiski on karkee karri. äkän̓en karri se ukko! Maan | Lorua karhusta: Muistam murrin syntyneen karrim pòijan kasvaneen. Kuop | Kuusenkarri, kuivunut kuusi. Hart | Semmosia kävyn karria, kuivia, auenneita käpyjä. Jäms | Karri, kovakuoriainen. Loht | se (mies) oli vankka karri. Him | Heinäkarheesta: Karri. TaiK 4. [* Sign=4. *] karsta, karsi. Tietoja KarE keski- ja eteläosa, Heino Sak. | Karrii ku pois siit (päreestä) tiputti se o niistämist sit. KanJ | Kun suola sulaa, niin siitä jää karrii. Kive || tuohi palloa kärtyveä, laskuo nii pahhoa karrii, käryä. Sak 5. [* Sign=5. *] | Erääseen juoksuleikkiin (vrt. karrisilla) sisältyvää hokua: Keitän karrille (= takaa-ajajalle) puurova vaik on vähän jauhoja. Heino | Ol siulkii paljo karrii (= omaisuutta) ku ol yhet kunno saappaat, ni hää pannoo ne tulisee uunii kuivamaa. KanJ | Se tiä o köyhäl karriikii (= ylpeyden aihettakin) ko o suur vatsa. Sak


karri2
s. karitsa, vuona. Vrt. karu1. | karri karri! kläpit (= lapset) huutava. KaiJ | karri se om pikkukarìtta. Tär

karri3 s. eräs jauhemainen mausteseos, curry. | Karisoossi, karrikastiketta. Raum

kemppi1 s. 1.

pienistä (heinäsirkkaa muistuttavista) hyönteisistä, etenkin Philaenus spumarius, sylkikaskas. Ulkona (heinäniityllä) syötäessä yritettiin ruokatarvikkeita suojata hyppiviltä kempeiltä. KarE-K, Sav osaksi, PohK PerP, joitakin tietoja PohE Kym KarP PohP LänP, Hol Han. Rinn. kempas, kemppainen, kemppinen, kemppu1 3. Vrt. heinäkirppu. Yhd. heinäkemppi. | Eihän täälä (heinäniityllä) ook kempitööntä paikkaa. Lapu | Raskaan taakan raahaajasta: Kantaa ko kemp emmääse raatuo sp. Kir | Kuka kesäl kempi syöp se talvel poja tekkyö sp. Sak | pantii leipäpala màetotuoppii, sillo kemp ei hypänt siihe. Juv | Hokua: kemppi hyppäsi Romppaesem piimätoopiin. Kest | ainuva (tuntemani hyönteinen) tuo kemppi mikä kemputtaa täälä niityllä. KemJ 2. [* Sign=2. *] | Kulettelloo kok kemppi kerjäläestä sp. Se os sek kemppi sama kop pahahenki. Piek | Runoa: Lauri poika lappalaine teki suksiija sykysyt kesät laati kemppilööjä (= ?). Kall

kemppi2 n. 1.

jalo, komea; ylpeä, mahtava, koppava. Joitakin tietoja Kym KarP Kai, lisäksi yksittäistietoja. | On kemppi kun Kollasen Kaijan kuttu (= vuohi) sp. Kark | Kukas se nin kemppi flikk ̮oli? VesL | se on niin kemppi mielest̆tää, ylimielinen. Pud | niin kempistip puhhuu. Sot | kemppi vanhaa mutta jalò. kempisti marssii. Tär || se seisoo niin kemppiä (= ylpeänä ja ollakseen) kul lapsikir rupiaa valloon seisomhan. Leik.: seisothan kemppiä (= suorana) siittep pellolla jos selkää alkaa pakottaa eloa leikattaessa. AHär 2. [* Sign=2. *] hienostelevasta, keimailevasta. | Orim | Olla kemppinä, liian hienosti puettuna. Porn

ketvel s.

Asu myös ketvele.. Levikki: SavE, SavP eteläpuoli, KesE, joitakin tietoja Kar. 1. [* Sign=1. *] kapea kannas; mätäsjono suossa; niemen kaula. Rinn. ketven 1, ketvenne, ketvenä, ketvänä. Vrt. kaulanne, kehveli2. | Täilammi suollakii o par ketvelettä, ei niistäkää kuivi jaloi peäse. Taip | siin ei ok ku pikkuine ketveles siinä Sepälahe piässä, isävàenoo àena vet venneennii enne siitä ylite. Juv 2. [* Sign=2. *] muu kapea, pitkänomainen muodostuma, kappale tms. a. [* Sign=a. *] maastossa. | Joku nuottamies oli ehdottanut, että yritettäisiin särkeä saaren ja mantereen väliin keväällä pitkäksi ja kapeaksi kannakseksi jäänyttä jiäketvelettä. tässä kankaassa vua on – – hòekka ketvelek kov̆voo muata. Hir | pikkunen ketvel (= lyhyt taival) sitä mehtätietä sitten tulee taas aukeata. RanS | Se ov vuan semmoista ketvelettä, kapeaa notkoa kovien maitten välissä. Kuop | semmonem pikku mettäketvelev välissä. Sys | Tuom Myllyojan ketveleeltä (= puronvarsiniityltä) leikattii heinät sirpillä. Petä || Syksyllä on järvessä jeän ketveleitä, jään palasia. Jäms b. [* Sign=b. *] muualla. | Pitkistä, notkeista raajoista leik.: On sillä pojalla ketvelet! Pari | ”Liemessä on pitkiä sitkeitä lihan ketveleitä,” riekaleita. Ilo | Ketvele, kalvoinen lihakerros (esim. rinta- ja vatsaontelon välissä). Mik

kokko1 s.

Taivutus: yks. gen. kokon yleensä, kokkon Var paikoin, SatE, SatP eteläosa, PohK osaksi, Urj.. Ks. erikseen kokolla. Vrt. kokki1. Yhd. aidas-, hela-, juhannus-, kala-, lintu-, pääsiäis-, teeren-, vappukokko. 1. [* Sign=1. *] vintti, ullakko. Eniten tietoja SatP HämP, joitakin tietoja SatE HämK Kym, Kuhmoi. Rinn. kokkonen 6 (Län). | Vierään vaatteet kokkolle kuivumaan. Mou | Me kattoon, kyllä se kananpesä on varmaan kuopan (= kellarin) kokkosa. Kark | Heitetään tonnek kokolle. Tyrvää | Kummitus meni kokkooj ja kolkki siälä koko yän. KuhL | Tuonne kokkoiham (= vinttiinhän) minä se heiti. Kuhmoi 2. [* Sign=2. *] eräinä juhlapäivinä poltettava (iso) ulkotuli, nuotio; muusta tulesta, roviosta, tulipalosta tms. Eniten tietoja KarE-K Kes Ink. Vrt. kokkotuli, -tuliset, -valkea, -valo. | hellaatorstaina poltettiin stä kokkoo. Juup | Pahnaladossa ei saa varomattomasti pidellä tulta: Tulee pian suuri kokko. Sah | ku kokoilt tultii (kekrinä), nii hypättii kilpaa pois. Iit | Kun nuorempi sisar naidaan, lohdutetaan: Ehkä se kokko viel palaa sil vanhemmallekii. Eli | Tervahautaa piti vahtia jottei pääst kokkonna palamaa. Yläm | melkein henktarkohan (= järjestäänhän) ne painuvat kokkova kattomaa juhannuksena. VirL | mèitä kun ol̕i iso pòekasaki ja, iso sakihan se ol̕lii, niin èikös myö pistetty se (matkan varrella näkemämme) kokko tullessaan sieltä tulleen ennen juhannusaattoa! Juuk | minä Hämmeemmä̀ele ast Suonsalmista kokkoloele mänin. Hir | pääsi(äissä ei ook (muuta erityistä) ko se kokkom poltto. Him | täälä mäjellähäl lapsillel laitetaan (pääsiäis) kokkot. Sie | juhanuskokko ol̕, kokol käyťii siel, tuoťii pots̆̓kat (= tynnyrit) ja polteťťii ja sit, sit mingän aikaa ne pots̆̓kat palloit sit, sit voa tantsii villattii nii jot. Kel 3. [* Sign=3. *] muita kekomaisia rakennelmia, muodostumia tms. a. [* Sign=a. *] riu’uista kartion muotoon pystytetty keitto- t. tilapäinen yöpymiskota; nojalleen seinää vasten asetetuista seipäistä oven eteen suojaksi tehty ”eteinen”; muusta alkeellisesta asumuksesta, majasta tms. Eniten tietoja KarE-K, joitakin tietoja VarU SatE HämK KarP, Pöy Sip EnoK Sys Kola. | Kylmästä huoneesta: Ompa tämä kylmä kokkoo. Lohj | Lumipalloista tehtiin lumilyhdyksi semmonel lumikokkoi. Viht | siinä Ojàlasàkis semmottesa kokkosa keìtettii. Vam | sauna ies ol̕ vähä sellaista kokkuo. Kir | kokos varistettii (= kuumennettiin) vettä, meil ei oo kokkoo, vanhoi venneitä vaa pystys, siin puu poikittai josta pata roikkui. Koiv | Kyöki puutties tek ennen aijaksist kokon mis keittiit sija perunoi varistiit (= lämmittivät) lehmä vessii ja tek poukkuu, pesi pyykkiä. Rautu | Pienis mökkilöiss ̮ol̕ ove iès puist laitettu sellaine kokko. Sak | kokot ol̕ niin kàuvan (käytössä kaukaisilla kaskimailla) kuv viljelys. Kite | päeväselti ol̕ voa kokko palol (= kaskiviljelyksen) laejjassa mutta pitempään asumista varten rakennettiin salomökki. Kesä || siel (uitossa) täyty hakokokko vaan tehläk kuusen juurelle yöpymistä varten. Pad | Perunakuopan kaksitaitteisesta katosta: toisiss ̮ol kokko piellä, pärehist tai laulost. Hol b. [* Sign=b. *] pyyntimiehen suojaksi (esim. teeriä kuvilta t. kettuja haaskalta pyydettäessä) rakennettu katos, kotus. VarU, HämP eteläpuoli, HämE, joitakin tietoja VarE-Y HämK Kym KesE. | neet (teeret) tuli niik kuvii kohre, juu sihen kokkoin tyjöö. PyhUl | Katavista tein sitte semmosen kokon misä mä vahtasin kettua haaskalla. Tamm | Seipääm peässä ol terrin kuvia ja kokost ammuttiin. Pad || Viinakokois ne viinoa sitte tekvät saloa. Sys c. [* Sign=c. *] teerenkirnu, kaha1 1.a ←. VarY, joitakin tietoja SatE HämP-E, Viht. | semmottilla kokkoilla me saìmme peijjakkaastit teeriä ja mettäksiä. Vam | kokkoja tehtiij ja semmosia kintureita, loukkupyydyksiä. Urj d. [* Sign=d. *] ansan päälle havuista tms. rakennettu suojus. PerP LänP. | juurakompershen alle tehhän kokko. Kitt | hakòlinnuile ei juuri ansoja tehhä, niitä pyythään kokoila. Tär e. [* Sign=e. *] kalojen kutupaikaksi veteen pyydysten ympärille havuista tehty turo. | särjenkokko. Jaal | kokkoh pantih havui, parahast pääst katajii. Kymi f. [* Sign=f. *] kuhilas. HämP eteläpuoli, joitakin tietoja PohE SatP, lisäksi yksittäistietoja. Vrt. kokkonen 1. | Illat olivat jo pimeitä silloin kun ruis leikattiin: Kokko pellolle ja pihti pirttiin sp. Urj | Ei talosta nin lähretä kun torpasta eikä torpasta nin kun vares kokon päästä sp. Van g. [* Sign=g. *] toisiaan vasten kallistetuista oksikkaista rangoista tehty herneiden t. papujen kuivatusteline. KarK keski- ja pohjoisosa, joitakin tietoja KarE, Sääm. Rinn. kokkopuu 1. | Mie nyhin hernien käy sie panemas ne kokkoloil. Kauk | Parina päivänä myö oomma käyneet herneessä va emmä oo suaneet ku pari hernekokkuu nyhetyks. Harlu h. [* Sign=h. *] keko, kasa. Joitakin tietoja SatP HämP-E, lisäksi yksittäistietoja. Vrt. kokonen, kokopää 1, kokos, kokous 3. | Tellätän (pellavat) kokkoin tyvempuali maata vaste. Ren | Lapset tekeevätte santakokkoi tual kuapas. Tuusu | Sen kun tehtih sellain iso kokko heinistä, jotka jätettiin kuivumaan. Sip i. [* Sign=i. *] lieden kupu. | Kokoks kuttuvat enner ryärii mihkä liäkki men. Myr | toi on kokko toi korkeja osa (lieden päällä), kokoks sanotah. Iit || Kun jku oli noessa, sanottiin, että hän on mustaa kokkoja (= saunan kiuasta) koitellu. Ver j. [* Sign=j. *] hiukan hapatetusta taikinasta tehty ohra- t. kauraleipä. KarK pohjoisosa, KarP eteläpuoli, Kuop. Vrt. kokkoleipä, kokkonen 3.a. | Suuressa perheessä täytyy olla mukautuvainen: Pereessä elä, viäräpiä kokko syö sp. Harlu | Hokua: Kiteeläisen tuntoo, kun se tiellä kulukoo, sil on kontti selässä, kaurakokko evässä. Vär 4. [* Sign=4. *] muita esineitä t. olioita. | Uppotukeista: Ne kokot kerätäär rannoillek kuivumaan. MänH | Kissasta: Kokko. Piip | Kunniakokko, morsiuskruunu. Kuhmo | Puusta tehthiil lauta (nuotan perän) kokoksi, kohoksi. YTor | ennev vanhaa pääsiäiseeks tehtii se kokko, keinu. Tyrö 5. [* Sign=5. *] ruoka-aineita tms. a. [* Sign=a. *] kokkeli 1 ←, ; kokkelin 1 ← t. piimän kokkare. KarE länsipuoli, SavE länsiosa, SavP eteläosa, joitakin tietoja KesP-E Kai, Nmes Maan. | siihe jäi yks (piimän) kokko siihe nenä pääl. Yläm | suu kokossa (= kokkareissa), parta kokossa on piimää juoneella. Juv | Syö Helli kaljoo leipöö nii kauvva ku Punik poikii, sitte suat kokkova. Risna | Piimäkokkova ku syö ni nyrkit kasvoo. Hir | piimäkokkova hellalla lämmitettiin. Piht || Sellaisesta, joka katsoo kuuluvansa parempaan väkeen: se o sitä herrasväkkee, jotka o piälise ja koko välistä. Juv b. [* Sign=b. *] kaljan t. oluen (t. taikinan) käyte, liemi, joka ensin saatetaan käymään ja vasta sitten pannaan koko nestemäärän sekaan. HämK pohjoisosa, Kymi. | Me laittaan kokko olveen! Hol c. [* Sign=c. *] | kyllä ne ol̕ kokoissa (= vaahdossa) hevoist kun ajettiin lujaa. Juv | Patakokkova oli padassa tehty kotipolttoviina. KanN

kokko2 s.

päiväpetolintuja, etenkin Aquila chrysaetos, maakotka. Taivutus: yks. gen. kokon yleensä, kokkon Loht Käl Ull.. Levikki: KarE etenkin eteläosa, KarK-P Sav KesP PohK-P Kai PerP LänP Ver KorL Soi Lappa Kall. Yhd. iso-, kala-, merikokko. 1. [* Sign=1. *] | Ku pannoo koko kynne nuota peräleukaa ni perä ei painu pohjaa. UusVl | Eukkoa ei päästetty mökistä kylälle: siellä istu kum minkä kokko vuan. Kiih | kokko ol̕i syömässä tö̀yrtä lòukusta. Maan | pata peässä mäntiin kokom pesälle. Keit | ne ol lähtennä havukat kahtelemmaam mistä lö̀ytää mehtijä, nuo isot havukat niinkun kokoit, kokkohavukka ja huuhkajàene. Piht | se oli kokom pesän löytännä syömmoalta, sydänmaalta. Hyr | Ansasta on viety lintu: silimäännis (= saamari soikoon!) se on kokoh hyvie tö̀etä! SuoS | koppelohavukasta ne on kokkoja siitä ylöspäin, siitä isommat. Sall | Se tuli kokko meijän (poro) tokhan. EnoT | kokko lentää niin yläällä seässä, jotta se on nim pas kuin pyssyn luot. ne kokoit ne ol̕ foarliita, vaarallisia. Ver || Kalamiehestä, joka saa paljon kalaa: sanòthiin että kyllä se sai sehä̀n on semmonen kokko. Kola 2. [* Sign=2. *] sanontoja ja hokemia. | kokko lintuihe kun̓ingas sp. PyhVl | Lasta leikitetään heiluttamalla kättä linnun siipien tapaan, lasketaan se äkkiä lapsen päähän ja sanotaan: Kokko lentää, kokko lentää, koksis kannom piähä! Pari | kärkkyy kun kokko lòunatta sp. Kiih | Jos moittii toista, vaikka itse on samanlainen, sanotaan: Omilla sulilla suapi kokkoo ampuuk sp. Kont | Sormin syöntiä puolustellaan: kouristhan (= kouristaan, käsistään) on kokkoki parhap päiväp pitäny sp. Sod | kymmenestä kynnestä se kokkoki syöpi sp. Vit