Missä luuraa runouden ja proosan raja?

Sanon tämän tietoisena siitä, ettei raja kulje runouden ja romaanikirjallisuuden välissä.
Karri Kokko Lyhyttavaraliikkeessä

Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä missä kulkee runouden ja proosan raja, onko sitä? Miten erotellaan toisistaan runous, proosarunous ja proosa?

(Toki tiedän ettei Karrin postauksessa ole kyse tuosta kirjallisuudenlajien välisestä kuvitellusta rajasta, tulipa vain Karrin postauksesta mieleeni tämä kysymys)

Esim. onko allaoleva (huonoa) runoutta vaiko (huonoa) proosaa?

Valveen kynnys

Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mitätön. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumoutuneena. Kumarrun nähdäkseni väitteittesi kauneuden. Nahka-argumentti valistuksen lämmin lähetyssaarnaja-asento. Tajuan nojaavani poskellani lattiaan. Homo Erectukset tekevät Vaahteranmäen Eemelit. Possuressu. Makuuhuoneessa näkee pilvet.

Ajamme tiedostamattomilla riiteillämme toisemme shamanistiseen raivoon, lankeamme loveen. Hiki kastelee paitani ja hiukset peittävät visioni, on vain sulautunut massa. Pulleat nuket repii peukalonkynnellään paljaat pikku sormet. Jumalkone. Riipii äänet pois. Kohottelee muovisia kulmiaan. Olemme aina olleet ja tulisimme aina olemaan.

Kieleni napsahtaa kitalakeen. Lyö pahoinvoinnin hyökyaalto ylitseni. Hapettuu ajan kuluessa. Suunnistan vessaan posliinialttarin ääreen. Oksennellessani huomaan jonkun makaavan vartaloa. Vaatteet esittelevät seutujaan. Vaatii suhtautumistavan. Sitten olin hetki.

Aamulla tunnen itseni äärettömän tervehenkiseksi mutta harva sokea imitoi näkevää. Nappisilmiin pakahtuu. Tuulenvire humahtaa lävitse. Antaa tulla sadetta. Sielu pomppaa kasvojensa harteille. Sydän. Melonirintainen moraali neopostkristitty usko.

sitten pois

selkäsi satunnaisesti kulkee lävitse katua, käveli mielijohteesta pöydällä
metallitukia värjäsivät, sen menetys sijoittaa silti vihaa

tutkimuksissa hienostunut hameensa hetkeä maistaa
kaipuun pimeydessä marjaa,

ennen sormien hartioita täyteläinen luitten kosteutta,
melkein päänahkaan nousi aikoina terällä housujensa halkiota,
mutta välille pystyksi, sitten pois, auki

kasvot keskentekoista

kasvot keskentekoista luulee kun vielä epävarma on leikkiä äänessä
sisuksiin velttona ajaa ajatuksen:
että lukiko tilannetta, etteivät olisi silmänaluset kopeloineet
kiivaasti papereiden rakot kohtaamisen mukaan parven yli taidetta
on käsittelyssä pettävä esimerkki: seksiä kieli
sulahti mallin takkuinen möykky
kirkkaana katoava märän uumen vanhoja virnistyksiä, mutta näytä sen
lajin varma mieli huoneiston kadonnut kaipuu saarella usva
valtavien koneiden aika, selkäsi satunnaisesti kulkee lävitse hameesi
hetkeä maistaa aikoina terällä housujensa halki
himo täydellisessä vaginaasi pyytämättä käskemättä,
sen menetys sijoittaa silti vihaa
hautakiveen viestiä taas olemassaolo