Jakomielinen prosessi

Ajattelin kirjoittaa proseduaalisuudesta, mutta menin tyhmyyksissäni tarkastamaan asian, ja huomasin sanan olevankin proseduraalinen, jonka selitys oli paljon tylsempi kuin mielikuvani proseduaalisuudesta.

Proseduaalisuus yhdistyi mielessäni muistiin, ja siitä assosioin sen kirjoitusprosessin ja runoilijan väliseen kamppailuun.

Runoa kirjoittaessa kun muisti ja muistot ovat vain häiriötekijöitä. Tosin useimmat luovan kirjoittamisen oppaat väittävät juuri päinvastaista, mutta minä en jaa niiden yksitotista käsitystä luovuudesta.

Ei luovuus ole itsensä peliin laittamista, vaan pelin tuomista itseensä.

Niinpä välttääkseni muistojeni sekaantumisen runokokoelmani tekoon käytin apuna mm. cut up -tekniikkaa ja ohjelmallista runokonetta. Muttei näistä kirjoittamisen ”apuvälineistä” mitään apua varsinaisessa kirjoitusprosessissa ollut, päinvastoin, ne harasivat kaikin voimin minua vastaan.

Mikä tosin alun perin oli se syy miksi rupesin niitä käyttämään, muttei se yhtään vähentänyt tuon vastaanharaamisen ärsyttävyyttä. Toisaalta oli mukava ulkoistaa kirjoittamisen vastenmielisyys itseni ulkopuolelle, vaikka sitten ohjelmanpätkään.

Alkuperäisenä tarkoituksenani oli tehdä hakukonerunokokoelma. Mutta ohjelman löytämät säkeet, kuten ”kuolema synnytyssairaalan vankila” tai ”kiivas puhui polven yli otteen reunalla ihmisen seikkoja”, saivat oman mielikuvitukseni laukkaamaan, ja ennen kuin huomasinkaan, aloin kirjoittaa noille säkeille jatkoa ja muokkasin rajulla kädellä ohjelman tuottamaa tekstiä. Muistille alisteinen mielikuvitukseni siis sotkeutui asiaan.

Ja tästä sukeutui mielenkiintoinen kaksinkamppailu.

Ohjelma halusi viedä kokoelmaa johonkin määrittelemättömään suuntaan, ja minä väen vängällä väitin vastaan, varastin ohjelman kirjoittaman tekstin ja muokkasin sitä haluamaani suuntaan. Ohjelma taasen vastasi yrittämällä ohjata kokoelmaa jälleen siihen suuntaan johon SE halusi kokoelmaa viedä. Tavallaan kokoelmani on siis puolentoista runoilijan ”yhteis”työn tulos.

Kirjoitusprosessi oli siis poikkeuksellisen jakomielinen. Muttei siinä ole mitään uutta: minulle runojen kirjoittaminen on lähes aina jollain tasolla jakomielinen tapahtuma, jota en suosittele kenellekään.

Ehkä runouden tekeminen sopisi paremmin tervejärkiselle ihmiselle…

Mainokset

ja toista:

koko tähän päähän pölkki, murros kaappauksen ongelman opastus

hajottavia tarkkoja surku kolkilla varsinkaan sarja josta synnytti äärilaitojen laitoja

hellitti jakautunut harrastajiin määräsi kiitollisuuden meidän summaan

tottuneet puhuvat syvästä primitiivisestä täytynyt elää kuulilla naarmuja

koivujen peitossa sirpaleet kuumana oleminen sisään maahan kalahdus

soinnukas kiirii nimenä oinaan bussi lakkaa olkapää lepää peitossa

saarnan välissä virtaa haara mukana valkoinen toinen kertoja yhden yön

iski turisti toista silloin poikaa nais kunnolla mitätön hohti

sillä päivisin poissa peltotie verhot ikkunassa aivan kevyt pyörivä läiskä

jälkeen puista kauneutta raamattu huolia kiillotetta komeus laskenut hopea

laimeasti sormista joka käy tällä haavaa uudella kiville omaa oli nyt taas

asema synkkänä hellästi synnyttänyt suuria kunniantuntoa katkerasta

luopunut polkevan muka suljettu on käsivarsi

porras tunnin vaihtaa voima toista

ja toista: