Runopiiri pieni pyörii…

Siis mikä äänenmurros, khrm? keskustelussa puhuttiin paljon piiriytymisestä, jota tosin kutsuttiin ryhmiintymiseksi.

Piiriytyminen on väistämätöntä silloin kun kyseessä on alakulttuuri. Sen välttäminen onnistuu vain henkilökohtaisella tasolla, mutta mikäli halutaan edistää jotain, olivat syyt sitten taiteellisia tai kaupallisia, on väistämätöntä että väljemmänkin yhteisön sisälle muodostuu sisäpiiri joka koostuu niistä ihmisistä jotka haluavat aktiivisesti tehdä jotain asian eteen.

Kysymys kuulukin:

Ovatko runopiirit avoin-, vaiko suljettu piiri?

No niin, tuon keskustelun aikana mieleeni juolahtanut typerä vitsi on nyt sitten kerrottu, ehkä minun olisi yritettävä ottaa tämä vakavasti vaikkei vakavuus kuulukaan hyveisiini.

Koska en tiedä kuinka hyvät keskusteluyhteydet keskusteluun osallistuneilla Hesarin kulttuuritoimitukseen päin on, en voi sanoa että ryhmiintymisestä keskusteltaessa hukattiin mahdollisuus vaikuttaa Hesarin Majanderiin[¹], mutta näin ulkopuolisen silmiin tilaisuus vaikutti hukatulta mahdollisuudelta.

Palataanpa ryhmiintymiseen.

Ryhmiintyminen on siis väistämätöntä mutta väistämätöntä ei ole se, että ryhmän sisälle muodostuu tiukka sisäinen harmonia joka muassaan tuo myöskin ylimielisyyden ja jopa suvaitsemattomuuden. Olen elämäni varrella toiminut tarpeeksi useassa maassa tarpeeksi monen alakulttuurin parissa tietääkseni että tiukan ja suvaitsemattoman sisäpiirin syntyminen tapahtuu hyvinkin nopeasti ja huomaamatta.

Onnekseen, yhä edelleen ulkopuolisen silmin katsottuna, ”runopiirit” ovat jo alkaneet keskustella siitä onko heidän keskelleen syntymässä sisäpiiriä ja tiettyä konsensusta on jo kritisoitukin — varovaisesti mutta kuitenkin. Ehkä tiukan sisäpiirin syntyminen on vielä vältettävissä. Ehkä.

Mitä tulee kokeellisuuteen ja käsitteellisyyteen niin niistä en osaa sanoa yhtikäs mitään, olen intohimoisesti lukenut runoutta vasta n. 30 vuoden ajan joten minulle nuo käsitteet ovat vielä hivenen hämärän peittoon kääriytyneitä.

Minkä lisäksi, koska en ole runoilija on minulle loppuen lopuksi yks’ huilee mitä nuo käsitteet pitävät sisällään. Pitäkää käsitteenne ja kokeilunne, minä jatkan sanoilla ja kielellä leikkimistä.

Minun runojeni taustalla ei ole mitään ihmeellistä.

Tarkoitukseni ei ole sen kummempi kuin tehdä runoudelle se mitä hardcorepunk teki rockille.

Ehkä epäonnistun, mutta väliäkö hällä.

Runous on hauskaa ja hauskaa pitäessäni saan ilmaista itseäni, mikäpä sen parempaa.

P.S. Tuoko kenellekään muulle ryhmiintyminen mieleen liudan mustelmia?
[¹] Eikös se hän ollut? Esittelyt jäivät näkemättä.

Mainokset