Jusu Annala: Paella (ntamo, 2008)

hakukone”kritiikki”

Jusu Annala, (s. 1974) on runoilija ja kääntäjä ajan tulessa. Paellassa Annala leikki järjettömyyden nimessä, pääosin culo vivo solo, mikä venyttää virneen korviin. Puheenomaisten piirteiden tyylittely, testimoniaalinen suhde lumppuriin, sanojen rakenteellisuus, niiden päällekkäisyys, nämä kikat ovat markkinoiden halvimmat. Tyypillistä leikkimistä jolle merkitystä antaa sillisalaatin kiusaus. Useat sisäiset rytminvaihdokset yritettiin aamunkoitteessa raiskata pyörävarastossa. Yritys keskeytyi; Annalan kineettisten runojen sirpaleet läpäisevät julkisten tilojen vaatimuksetkin.

Jusun perkele, taiat koperoita meitä. Runojesi käsivarsista palaa rippiytymisen tiskiharja, ruiskuhuumeiden puute, douppi o hubaaa, katso ylös! Liukkaita ekshibitionismisi vesihuollon liitokset, figliologistic analysisin: pakonomaisesti kytkökseen pyrkii lattea kaipaus valonkestoarvoltaan vajavainen, onko kyseessä kunnianhimoinen ja näkemyksellinen hot and cold tapa(u)s, omituinen pala historiaa näköalapaikalta katsottuna?

Puitteet ovat olemassa, mutta joukkoon häiritsemään kulkeutuneet turhanaikaisesti kalutut luut rimpuilee tiedostamattomasti “taidekoulugenressään” kohti keski-ikäisen katseen antamaa mallia. Katsoja joutuu tulkitsemaan Annalan olennaisesti masturbatorisen plastisen suhteen sanaan ______n allegoriaksi.

Vai onko kysymys vain vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta aivot kahlittuna turvavöillä?