Er”n parisuhteen lyhennellm’

”Come.”
”Joint?”
”Done, found”
”Clarity”
”Quick!”
”Baby, no shit?”
”Me yes.”
”Babe wait.”
”Why?”
”Donno.”
”Why?”
”Why what?”
”Nah.”
”Here ask it!”
”What for?”
”Donno.”
”Sorry”
”Three in mind.”
”Is that true?”
”Yeah, babe learn!”
”Damn!”
”Hey!”
”Cool.”
”Shut up.”
”OK”
”Hand her.”
”Don’t stop.”
”You, her…”
”Funny”
”Hey, got a chance for emotion.”
”Sweetie…”
”Huh?”
”Well…”
”Yeah, up to me.”
”Was that?”
”Nah. It..”
”I did it, huh?”
”Whoops.”
”Uh—I—I—“
”Relax”
”Her tits, huh?”
”Clit”
”She?”
”Legs”
”Mouth”
”Even so..”
”Time area.”
”And climax”
”Nah, go-go”
”You teasing?”
”Scare.”
”Kiss gotten.”
”Glister?”
”As heard.”
”Should I?”
”Baby, anything.”
”Here?”
”Anywhere”
”Pleasure?”
”Ride.”
”Latching”
”Scream”
”Please.”
”Passed as she.”
”Huh?”
”Passed as she.”
”OK…”
”Humming you know?”
”Don’t!”
”Sweet!”
”Learned”
”Started”
”Tongue”
”Spark”
”Breathe on me”
”Sudden change.”
”Contact!”
”Now?”
”Then”
”Early?”
”Nah”
”At there?”
”Terrace”
”Wow”
”You like?”
”Hers?”
”You like?”
”We like.”
”You’re out.”
”But…but…”
”OK, I’ll enjoy”
”Bottle then”
”Baby, it…”
”No. It—”
”Shit, she did!”
”Explain?”
”Oh, you.”
”Wait…”
”Cant’t”
”Why?”
”Donno. And you.”
”True to that.”
”And…”
”…and”
”And!”
”It?”
”Yes.”
”Cool.”
”Baby, actually…”
”Huh?”
”Did it…”
”Yes.”
”Whole mall?”
”Just part of.”
”Yeah?”
”It seems.”
”Of her..”
”Who?”
”Her.”
”Great. Own lif—”
”I want.”
”Cool.”
”I will.”
”I wouldn’t”
”Ever?”
”Never ever.”
”What, me?”
”So that”
”Song will..”
”…stay same?”
”No, good”
”Wait!”
”I haven’t said.”
”Her bass.”
”Think so?”
”Skate?”
”Nah, can’t”
”And the Lake.”
”I’ll dare you”
”Sorry, shoot”
”Damn.”
”Eaten?”
”Yes, yesterday.”
”Let’s go.”
”Yeah, baby”
”Latino?”
”Donno, dark skin”
”Huh?
”Cranky?”
”Peevish”
”Anyway, it’s dead”
”Slight problem then.”
”Nah, but…”
”Ya’ got nice one”
”..but she should.”
”Should?”
”..be alive”
”I trusted you”
”Be sad”
”Always had thoughts”
”While?”
”..we were item.”
”That was…”
”..time?”
”..out of it.”
”I plead fifth”
”Wow”
”Baby now.”
”Now?”
”Now. Problems?”
”Nah.”
”Good.”
”Just kiss me.”

Suomalaiselle sopivin – tekotaiteellinen kokeilu I

Suomalaiselle sopivin – tekotaiteellinen kokeilu I (PDF, 70 sivua)

isä, Lapsi, Haloo!

Isä seuralainen Kaivopuiston
Lapsi pimeässä kaikuu melodioitaan
Isä maistanut penkkirivin syntiä
Lapsi harmikseen mystiikkaa
Isä uppoaa läpimärkään esinahkaan
Lapsi yhä patsaan kasvoille pimeä
Isä sykkivän emättimen suuaukolle
Lapsi paidankankaan koristeltu käsi
Isä melkein koko sali
Lapsi neitseellinen uteliaana
Isä raukeaa vihaa uhkuu
Lapsi kirkon pehmeät valot
Isä avaruudesta kyynel
Lapsi surulliset patsaan silmät
Isä silmät kiinni vaatekappaleita
Lapsi puheen sijasta toimintaa
Isä lähestymässä taivasta
Lapsi keskellä aavaa ulappaa

seek & crunch

Lattialla, tahtiin laavan, jää aika, valuu, pysäyttää aivot. Kumarrun, välilevy leviää nenääni, sinne laavaan, lattiaan, mitä pidätellen. Tajuan pitkin katoaa minulle, etten naamallani: ”Vielä yksi nikama” sanon kaljapullojen liikettä aivojenirvistelyksi. Äkkiä kaukana tupakkani teet selkärankani, maailmani lenkkarit sen. Tuijoitan edestäni sitä päättäväisesti juolahtaa, kuumottaa, ilme hiipii. Nousen, uin välilevyltä, rasvakudosta poskellani näen; savu kulunt lattialle. niin ihastunut. Turtumus harras istumaan. Ja nähdäkseni sähköinen luuraamaan lumoutuneena: ja pilkku välkkyy mieleeni, strobovalojen viinatumppi.

Tiedostamatta kunnolla sydäntä ajamme. Bassojumputuksen know-how lujilla ja ylösalas noustessani uskon vain kulttuureja. Paitani hiki hulluuden love teema, pomp-pum-pottavat matkustavat? Merkitystä että olemaan filosofiseen. Ähkäisen sisälläni maailman puolen, juolahtaa, pieneen i. Toistensa mieleen post-vallankumouksellisessa kotimaassa hiukset hyppiessäni peittivät. Astele sitä ja rytmi game! Lankeamme sananvaihtoomme shamanistiseen visio ylös kulttuuriantropologit puolet katselee sanoisivat but… Libren massassamme teemme tahdissa yhteisön. Ikuinen aina jälkimmäistä. Rituaalitanssia muzakki muttei toisemme tulvivia sentimentaalisuutta.

Lentää siellä psykoottinen, mutta itsekin katosta tunnet pehmeyden jolloin käärme sisältä, kalloni on ehkä kotona, totesin ollessani minustaa. Valua alkoi paine puistossa; muistin kultainen antaa periksi joten näinkin voi lentää, aikoi ulos, kalloni. Tutki haaleita tahroja, sitten huomaa vihdoin että mielikuvitukseni jossain auringonsäteissä kuollut. Ajan …miltä lapset kuulostivat? Pääsen nyt, osaisinpa ehkä anteeksi! En lentänyt silloin. Vähitellen lämmittelemässä aina minäkin. Korvistani hikeä. Kotini olin ja tiedän yhä kevään jota et löydä. Täristä. Kuulut aikuiseksi. Edes hikoillen. Jääkylmällä kananpoikaa vuosia leikin, vaan kotoa maailmaa, kotona maailma oli. Kurni pääni. Se kestänyt vuosia, kaukaisuuteen, halusi. Tuntuu miltä kaukaisuus?

Voittamani patjalla nähdä päällä luiden. Irtautua ehkä siihen, ehkä olen. Miltä lämpimissä yrittänyt mielipuolisuuteni sitten muistan. Ḿaailma syntynyt lasten pienestä perisynnistä, lentää mielikuvitus! Rusahtelun muistan, voi tahraa kasvoni. Pieni kauas, en koskaan tahraa, lotossa liian lohtua keinuvat. Kun tahriintui syntymässäni puhe olevan. Kauan, ihme, sekaisin, suurisssa ääniä, muttei mustaksi. Mitä  lie ollut nauraen, väkisin makasin sieluni. Kallooni kuului strutsinmuna. Rusahdellen maailman aina osaa ja ei. Mutta lopullisesti kaarissa on anna elämän ja kukaan blank, paitsi ehkä koulupsykologi. Aina olemme olleet raivoon.

kulkee itään penkkini

Silmät

kukkuloista erottaa kolivaarat

tasangolta erottaa kaupunkeja

kaukana seuraava

luulen

kulkee itään penkkini

näkyy maisema kuusien ikkunasta

siellä

samanlainen kylmä kuin ikkunaruudun pohjassa

valppaat silmät,

tasangon metsäiset ihmiset

pyryjen viikon lunta,

enemmän puistattaa juna

pian puolen matkaa kulkenut

kuu kadoksissa, ei näy jälkiä,

eikä ruumista sentään

tulee silmille mahtavia,

rakentaneet suomalaiset

eivät tuntureita nähneet,

alppiseutua

kuusta kasvavat rautatien lakeudet

kylä

kotoista silmälle

pienempi tulee ajatelleeksi:

mitäpä sitä maailmalla?

leikkisä ja curios

Nyt kuin niin on että
kuin neljäkymmentä ystäväni kasvimaahan terän
mullan sen ja kimaltavan kuin
joita omalta hämärään
ja ruumisarkku otettu huomioon.

Että hän on kävellyt.
Että on herättänyt lepotilasta pään päällikön.
Että on keskusteluja likainen.

Hän on tilannut edelleen
eikä liikkua, kun hän on zapped
joka on slapped

noin vähän, vain varma hänet
tuon ja miten sinä’s palaa
minä’s huomisesta taivaalle putoaa
kunnes tanssii kohti,
on leikkisä ja curios,
pelaa omaan ilo

että muutosta paljon sinua,
jotakin joka erottuu muista,
mutta et voi todella löytää
sentä tästä.