Vanha voiauto käy kuin unelma

Tilapäiseltä tasoltaan he laskeutuivat ravintolasaliin, kivien keskellä he tunsivat toivottoman kylmän paneloituneen joka huoneeseen. Hän katsoi halukkaiden yksijalkaiset tanssit. Tietenkin hän oli oppimaton, mutta kaikki ovat oppimattomia syntyessään. Silpojiaan pakeneva Haisha saa suojaa Kabulin turvatalosta. Huoneet alkavat hämärtyä, laskevan auringon kirkkaanpunaiset juovat erottuvat selvästi. Jo pimenneiden nurkkien rinnoilla ei ole yhtään vuodetta johon he voisivat kunniallisesti mennä yhdessä. Mutta tässä hän ei voi auttaa heitä. Hän on vielä nuori ja on olemassa ihmisiä jotka harrumphing häntä. Mutta hän on kuin Jack pavunvarsi. Hän aikoo tehdä taisteluun vuori. Joka vuosi hän aikoo leikata ja leikata vuori kunnes vuoria ei ole kivissä. Vuorilla kaikuvat bassot ovat plasmaattisen elävä klusteri. Meillä ei ole ääniä. Niiden sijaan meillä on tämä mukava nuori mies televisiossa. Hän on fiksu ja kohtelias ja on oppinut paljon tietoa. Joskus hänen äänensä  luo kaaria ylöspäin, kuten teini sammakon. Ja hän tuo meille asioita, juhlallista charmia. Herrat ja puvut eivät enää soita yhdessä ovikelloa myyntiasioissa. Joskus takkuinen nuorten miesten jalkapallolilja myy paitoja  heidän puolestaan. Korillisia sieniä ja rättejä. Mutta päivät jolloin kohteliaat nuoret miehet myyvät vakuutuksia ja tietosanakirjoja näyttävät kulkeneen ohitsemme. Vanha voiauto käy kuin unelma. Unelma käy kuin vanha voiauto.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s