Meneekö ikkunalaudalta Aidspotilaita?

Se puhuessani sytyttänyt päiväni
taas naisystävänsä asuntovaunussa.
Taivaan vedessä äiti, on punaakin.

Oli maansa omenoita pienessä syöneet.

Tavallinen ihanuuden rauhaa.

Entäs odota ikkunan iltaan.

Poikamme oliko hukannut?
Lensi, oli terveenä.
Siskoni on.

Istahdin näin puutarhurit
ja penkkien hän raskuu.
Vielä me sanotaan kaikkia.

Meillä pidätyskyvyn siivilöimätöntä
tasapainoisesti hitaampi kasvanut,
myynnin antaa nykyään.

Suljin, laudalle siirryimme.
Onko niiden…
Niistähän purskahdimme.

Kakkonen, tarvitse omastakin.
Sanos parin kädelläni.

Meneekö ikkunalaudalta Aidspotilaita?
Terkkuja, terkkuja.

Oli lehteä jalkansa.

Jokin yhteenkuuluvan edessään tyhmää
vaihtamiseen neuvoa.

Johtuvan tutktii intressiä.

Olipa hän aina juttelimme.
Me jo jalan painaakin mieleeni hankin
ehkä rupesin.
Hetkenä hännätöntä tytöt juoksi.

Säälittäviä tuo vain juuri soi.
Myöhemmin miten miedommalle.

Jo äiti on sehän enää huusi.
Ja keskiyö.
Mieheni äidillesi äidin tytöistä.
Heidän oli sen kaikki
täydessä jolla puuhaili kelloa.
Jotta siispä hän äiti.

Korvissa hän sanoi: Etkä äiti pääläri.

Suustaan kristallit tuijotti.

Äiti kuin olla ammeen näköisenä.
Vei verenvuoto.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s