Aaltoilevat aamulla aivan

aaltoilevat
aamulla aivan
aivojani ajaa ajan alku
antaa asettaa energiasolujen
enkelit haluavat hetken hiki housuuni
huomasin ilkeydestään itsestäni jarrut jolloin
jumalkoneesta kääntyvät kaikki kantaa kastelevan
käteeni katoaa kauneuden keinuva kellari
kellarista ketunkuonoja keuhkotautisen
kieleni kiljahdus kohottaa kohtia
kompuroin kuluessa kurjan
kuski kuvina
kuvitelmissani
laatikkoviiniä lapset
laulua lävitse lehdet lohka-
reiden loistelampun lopulta luontoa
maidon makaavan materiaali meressä
mieheen mielihuvitus mikäli nämä neonsilmät
niittaa noihin oikeuden olemassaolon
oli pääni pahoinvoinnin paikalta
paksun pehmeyden perhonen
poistui poskeltani saksien
samassa sateen seiniä
seison sielun
siirtymä-
riitissä
sinua
siruni
sisämeri
sormeni sukellan
sulkemaan syynsä
tappamistaan terät tiedä
tunkeutua tyttö ulos unessa
vain voin väistää väitteittesi varjoissa
varmuuden vartalosi vastaani
viimeiset villikoirat

Mainokset

3 thoughts on “Aaltoilevat aamulla aivan

  1. Ennen kuin kukaan huomauttaa asiasta niin olen tahallani säätänyt sortia niin että se käsittelee ä:tä ja a:ta ja ö:tä ja o:ta samana kirjaimena, sillä niin saa aikaiseksi hauskempia tuloksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s