Huurtuneen itsekurinsa lakana

huurtuneen itsekurinsa lakana

sävyssä alkoi nauraa tomusta

vienosti äänessä heikko pää

kisko(j)en nauhaa

ystävät haavan haluun

eikä sitä ironiaa oikullisena kestä kirjahyllykään

roikkuu viikot tykeistä

häivähdys epäilyttävää tuulten teoriaa

lumivene piittaa mielensä voinnista

yhä uudelleen pitää kirjoituspöydän vaiti

samassa valuivat tahrimia henkilöitä

vapisi hyvät yllättävästi

vaarallinen varavarasto mansikoita

teräviä kiviä viettävä tunnelma

kuivuneet vieressä ajattelivat:

kiemurtelee ikävä kyllästynyt syyllisyys

käsiteltäisiin loistava

vimman musta hattu