Mölinää Vantaalta

Keväällä Uusälyttömässä illassa näkemäni Eiríkur Örn Norðdahlin hauska ja mielenkiintoinen äänirunoesitys toi mieleeni kuinka esipuberteettisina lapsina halusimme kaverini kanssa luoda oman kielen. Enkä tarkoita salakieltä jollaisia kaiketi kaikki pojat jossain vaiheessa kehittelevät, vaan kokonaisen kielen.

Tämä idea pälkähti päähämme kuultuamme esperantosta ja ajatus omasta kielestä tuntui hyvältä.

Ikävä kyllä vihot joihin kirjoitin kielemme sanakirjaa ovat kadonneet, joten kun tässä kesän mittaan olen jälleen pyöritellyt päässäni ajatusta omasta kielestä tajusin joutuvani aloittamaan alusta. Toisaalta en usko että lapsuuteni muistiinpanoista olisi juurikaan apua sillä lapsena minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä kielen rakenteista. Itse asiassa ei ole vieläkään.

Sinällään idea omasta (puhutusta) kielestä ei minun kohdallani ole mitenkään yllättävä ajatus, minulla on aina ollut tapana päästellä suustani pitkiä rimpsuja ihmiskieltä muistuttavaa ääntelyä.

Tällä kertaa en ole miettinyt kokonaista omaa kieltä, vuosikymmenten varrella on sentään jonkinlainen järjen tapainen on hiipinyt sekavaan päähäni, sen sijaan olen miettinyt tapaa kirjata muistiin mölinäni ja mitä se minulle merkitsee. Sillä tajusin että minun itseni olisi tiedettävä mitä ”sanon” jotta voisin toistaa mölinäni seuraavallakin kerralla samanlaisena tai edes samankaltaisena.

Kun tuossa pari viikkoa takaperin aloin äänitellä omia ääntelyjäni ongelmaksi muodostui se etten voinut käyttää ”puheeni” kirjaamiseen käyttämäämme kirjoitusjärjestelmää, sillä ölinäni muodostuu äänteistä joiden paperille kirjaaminen vaatisi foneettisten merkkien käyttöä, mikä taas tarkoittaa sitä että minun olisi opeteltava foneettinen merkistö.

Ja tässä vaiheessa koko idea alkoi kuulostaa hivenen liian laajalta jotta viitsisin edes aloittaa. Varsinkin kun mölinäni ei ole sen enempää innovatiivista kuin hauskaakaan, kunhan vain päästelen ääniä suustani.

Tiedän kyllä että tälläinen kannattaisi jättää kieltä ja ääntä paremmin käsitteleville ihmisille, mutta pitäähän ihmisellä harrastuksia olla ja kuka sanoo että harrastelijan on oltava hyvä?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s