Missä luuraa runouden ja proosan raja?

Sanon tämän tietoisena siitä, ettei raja kulje runouden ja romaanikirjallisuuden välissä.
Karri Kokko Lyhyttavaraliikkeessä

Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä missä kulkee runouden ja proosan raja, onko sitä? Miten erotellaan toisistaan runous, proosarunous ja proosa?

(Toki tiedän ettei Karrin postauksessa ole kyse tuosta kirjallisuudenlajien välisestä kuvitellusta rajasta, tulipa vain Karrin postauksesta mieleeni tämä kysymys)

Esim. onko allaoleva (huonoa) runoutta vaiko (huonoa) proosaa?

Valveen kynnys

Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mitätön. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumoutuneena. Kumarrun nähdäkseni väitteittesi kauneuden. Nahka-argumentti valistuksen lämmin lähetyssaarnaja-asento. Tajuan nojaavani poskellani lattiaan. Homo Erectukset tekevät Vaahteranmäen Eemelit. Possuressu. Makuuhuoneessa näkee pilvet.

Ajamme tiedostamattomilla riiteillämme toisemme shamanistiseen raivoon, lankeamme loveen. Hiki kastelee paitani ja hiukset peittävät visioni, on vain sulautunut massa. Pulleat nuket repii peukalonkynnellään paljaat pikku sormet. Jumalkone. Riipii äänet pois. Kohottelee muovisia kulmiaan. Olemme aina olleet ja tulisimme aina olemaan.

Kieleni napsahtaa kitalakeen. Lyö pahoinvoinnin hyökyaalto ylitseni. Hapettuu ajan kuluessa. Suunnistan vessaan posliinialttarin ääreen. Oksennellessani huomaan jonkun makaavan vartaloa. Vaatteet esittelevät seutujaan. Vaatii suhtautumistavan. Sitten olin hetki.

Aamulla tunnen itseni äärettömän tervehenkiseksi mutta harva sokea imitoi näkevää. Nappisilmiin pakahtuu. Tuulenvire humahtaa lävitse. Antaa tulla sadetta. Sielu pomppaa kasvojensa harteille. Sydän. Melonirintainen moraali neopostkristitty usko.

Advertisements

6 thoughts on “Missä luuraa runouden ja proosan raja?

  1. Ei ole aavistusta minullakaan. Yksi määritelmä on se, että proosa kulkee eteenpäin (prose), runo sen sijaan taaksepäin (verse).

    Tai sitten tämä: Runous on erilaista.

  2. Henkilökohtaisesti erotan proosan ja runouden toisistaan helposti, mutta siinä on kyse omista mieltymyksistäni.

    Tuo ensimmäinen selityksesi on mielenkiintoinen. Toinen taasen on juuri se tapa jolla erottelen henkilökohtaisten mieltymysteni mukaan kirjallisuuden runouteen ja proosaan.

    Itse asiassa tämä kysymys runouden ja proosan rajasta tuli mieleeni kun pari viikkoa sitten aloin uudelleen selailla Finnegans Wakea IMHO se on runoutta.

    Mieleeni juolahti myöskin sellainen ajatus että ennemmin tai myöhemmin runous ja (kokeellinen) proosa on jälleen tasan sama asia. (Seuraava ajatus olikin että nehän jo nyt ovat sitä)

    BTW: Tuo ylläoleva tekstinpätkä (Jota on 48 sivun verran) on 17 vuotta vanha, palaan siihen aika ajoin ja yritän saada sen toimimaan, vielä ei ole onnistanut.

  3. Ajatuksenjuoksusi osuu aika hyvin yhteen sen Leevi Lehdon esittämän ennustuksen kanssa, että se mikä äsken tapahtui suom. runoudelle, tapahtuu seuraavaksi proosalle. Kuten sanot, prosessi on jo käynnistynyt: katso vaikka Juhana Vähästä. Tai Jyrki Pellistä, joka tekee sitä samaa mitä on aina tehnyt lajityypeistä välittämättä.

  4. Henkilökohtainen näkemykseni on se, että runous ja proosa eroavat lopulta lähinnä siinä, mitä kirjoittaja keksii runoudeksi tai proosaksi sanoa. Toisin sanoen, liittääkö kirjoittaja tekstinsä runo- vai proosakontekstiin. Mikäli sellaisen ohjeistuksen nyt ylipäätään antaa vaikuttaa lukijapositioonsa.

    Mutta tämäkin on tietysti kirja-/julkaisulähtöinen näkemys.

    Se, onko Valveen kynnys proosaa vai runoutta… no… inhoan sanoa näin, mutta se kai riippuu siitä, kumpana lukija sitä lukee, kun kirjoittaja/julkaisija ei ole lajityyppiä erikseen määrittänyt ja teksti sisältää niin lyyrisiä kuin proosallisia elementtejä.

    Itse kutsuisin sitä ehkä runoudeksi, koska siinä käytetään paljon nykyrunoudelle tyypillisiä (predikaatittomia) lauserakenteita ja kielellisiä paradokseja. Mutta toisaalta kirjoitan mielelläni itsekin proosaani vähän näin: rajoille flirttaillen.

    Runoutta kunnes toisin todistetaan? Lue: runoutta kunnes proosakokoelmassa julkaistaan?

  5. Toivon todella, että kotimaiselle proosalle tapahtuu se, mitä runoudelle on jo tapahtunut. Jottei jatkuisi niin, että kaikki kiinnostava tapahtuu runoudessa.

  6. Jäin miettimään tuota (eteenpäin) kulkemista.

    Proosahan yleensä kulkee ajassa johonkin suuntaan (Tosin ajassa taaksepäin kulkevan proosan kirjoittaminen on erittäin hankalaa), mitä runous ei välttämättä tee, itse asiassa parhaat lukemani runot eivät oikeastaan ole (lineaarisessa) ajassa mukana.

    Kunhan pääsen töistä täytyy yrittää jäsentää paremmin mitä tuolla tarkoitan, nyt on keskityttävä töihin.

    Pellisen tiesinkin, Vähäseen täytyy tutustua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s