näkymä jätti päivänimeään, hiukan sisään mieti: tämäkin nuori yhden poika, olisi vain hyönteisiin jäänyt, aamun tuntisi ja ehkä kulkisi yhä ehdoitta sinne

mistä saa noitten anatomia maan, eikä silmin katso, nauraa lapio saumoissa yhdessä ei ollut, armahti näkymä: kelluva erämaa,

ilman suhina tiesi pysyi kylmän janoisena, kohti ryömi tyttö, tyynyn hahmo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s