Miten puu on 1
Tyttärentytär istuu sylissäni, katsoo ikkunasta ulos, osoittaa koivua ja kysyy:
“Mikä on?”
“Puu”
“Miten ne on?”
“Pystyssä”
“Miten puu on!”
En tiedä vastausta, joten yritän hämätä ja osoitan kissaa.
“Kato kissa”
“Miten kissa on?”
“Väsynyt”
“Pappa! MITEN kissa on?”
“Makuullaan.”
“Ma..”
“..kuul..”
“…laan!” Hän sanoo maistellen jokaista tavua.
“Miten makuullaan?”
“Laitat pään tyynyyn ja olet makuullaan.”
“Aura makuullaan!” Hän sanoo ja laskee päänsä rinnalleni. Sekunnin päästä hän kipuaa alas sylistäni jättäen minut miettimään miten puu on?
Miten puu on 2
tyttärentyttären kanssa
ikkunasta katsottava
ja paneuduttava puihin
“Miten ne on?”
Niinpä. Lapsen tiedonhalu on valtava. Ja luottamus… Kauniisti kirjoitat.
Upea, hauska, miettieliääksi jättävä runosarja.
Siinä jää miettimään, kun lasten suusta soljuu ooikeita mietelauseita.
Hankala kysymys. Lapset ovat siinä ihan parhaita.
Niinpä, nyt taas muistaa kuinka hankalia kysymyksiä lapset esittävät, ehdin jo unohtamaan sen, omat lapseni kun ovat aikuisia. (Tai aikuisia ja aikuisia, vaikka poika onkin 18-vuotias en menisi sanomaan häntä aikuiseksi…)
Hauskaa muuten että pienelle lapselle ei voi selittää mitään ellei oikeasti tiedä mistä puhuu ja aina ei voi silloinkaan selittää kun tuntee asian, johtuen lapsen “terminologiarajoitteisuudesta”. Mutta vähän isommalle lapselle asiaa “selittäessään” voi laittaa kapulakieltä sekaan peittämään sen tosiasian ettei ole perillä asiasta.
Olipa hieno tuokio tyttärentytyttären kanssa! Parhaimmillaan tuollaista, tuollaista pitää elämän olla! Hyvä runo!
Upea tuokiokuva.
Miten runo on?
Oi, hienoa! Lapsi on syvällinen maailman tutkija.
Hyvin osasit ilmaista tämän meille
Olen tätä pohtinut itsekin – miten puut ovat? ja kirjoittanut pitkää porinaa… Missähän sekin teksti on?
Ihmettelyssä on kaiken itu.
Päivitysilmoitus: Tänä iltana « Privaattidosetti
Päivitysilmoitus: Googlen kääntämää « Viritys on vaihtunut